Juhannus Visbyssä 24.6. - 27.6.

  • Posted on: 1 July 2011
  • By: Eve

Juhannusperjantain aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Tuuli vielä puhalteli, kun lähdimme kävelemään rantaa pitkin ja puistojen halki kohti Visbyn juhannussalkoa. Pian pääsimme kuitenkin nauttimaan lämpöisestä auringonpaisteesta.
Suwenan Visby juhannus
Visbyn rantapuisto
Satamasta oli viehättävä kävelymatka kesäiselle tapahtumapaikalle. Visbyn Majstång eli juhannussalko tai rantasuomalaisittain maistonki keräsi runsain joukoin kansaa katsomaan juhannussalon pystytystä. Perheet olivat lähteneet matkaan koko suvun voimin, ihan vauvasta vaariin.

Tapahtuma alkoi majstångin koristelulla. Koristeluun osallistuivat kaikki halukkaat ja Andrus sai minutkin houkutelluksi sitomaan yhden kukkaoksan lehvien joukkoon.
Visbyn majstångin koristelua
Eve koristelemassa Visbyn majstångia
Majstång nostettiin juhlavasti kylänmiesten voimin pystyyn, jonka jälkeen pelimannin säestyksellä lapset ja lapsenmieliset leikkivät käsi kädessä piirileikkejä salon ympärillä. Hassua oli se, että kaikki lasten laulut olivat niin tuttuja, mutta laulettiin vain "väärällä" kielellä. Kun yhteiset piirileikit oli pyöritty, pyörähtivät perhekunnat omalla porukalla salon ympärillä ilottelemassa. Niin paikalliset kuin me turistitkin kuvasimme itseämme salon kanssa.
Piirileikkiä Visbyn majstångin ympärillä
Andrus ja Eve Visbyn juhannuksena
Salkoperinteen mukaan maistonki koristellaan koko kylän voimin kauniiksi seuraavaa vuotta varten ja koristelu uusitaan vasta tulevan kesän juhannuksena. Tapahtuma kesti muutamia tunteja, jossa vuorotellen erilaiset laulu- ja tanssiesitykset viihdyttivät katsojia. Tämä tuntui sopivalta hetkeltä maistaa Gotlantilaista riisipuuroon tehtyä pannukakkua (saffrans pannkaka), joka tarjoiltiin hillon ja kermavaahdon kera. Se oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Visby on niitä harvoja kaupunkeja, jossa vanha kivimuuri on hyvin säilynyt. Kaupunkia kiertää 3,5 kilometriä pitkä muuri, joka on rakennettu 1240 – 1280 vuosina. Kukaan ei enää tiedä, kenen käskystä muuri rakennettiin. Visbyn kaupunki on saanut Hansakauppiailta paljon vaikutteita. Siksipä Visbyn kapeat kadut muistuttavat paljon Tallinnan vanhaa kaupunkia.

Gotlannin saarella riittää tutkittavaa, niinpä me vuokrasimme jälleen auton. Vierailimme Gotlannin saaren pohjoispuolella olevalla Fårön saarella, joka oli heti paljon karumpi saari. Fårö ja Gotlanti ovat kuuluisia lampaistaan. Onhan Gotlannin lipussakin pässi. Lampaiden laiduntamiseen oli rakennettu kiviaitoja ja erilaisia tie-esteitä, jotta lampaat pysyvät omilla tiluksillaan. Me hämmästelimme valtavaa leirintäalueiden määrää, jossa nytkin oli asuntovaunu poikineen.
Lampaita Fårö saarella
Gotlannin kiviaitoja
Gotlanti kuten koko Pohjois-Eurooppa on ollut osa yhtä suurta mannerta päiväntasaajalla 420 miljoonaa vuotta sitten, josta se on erkaantunut ja matkannut tänne kylmään Pohjolaan. Gotlannin maaperä on muodostunut fossiileista, joista ajan kuluessa on syntynyt kalkkikiveä. Eri puolella saarta on nähtävillä kalkkikivipatsaita, joita vesi on vuosituhansien aikana kuluttanut.
Kalkkikivipatsaita Gamla Hamnin rannassa Fårö saarella
Yksi mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä Gotlannissa oli Lummelundagrottan eli Lummelundan kalkkikiviluolasto. Luolaan pääsee opastetulle tunnin kiertokävelylle ja huimapäisemmät voivat osallistua seikkailukierrokselle. Seikkailukierroksella matkataan sekä veneellä että kiipeillen luolissa. Meille kävelykierroskin tuntui riittävältä kokemukselta. Toki todelliset extreme urheilijat ovat käyneet sukellusretkillä luolastossa, sillä suuri osa luolasta on veden alla. Venereissulla pääsee noin 500 metrin matkalle, kun taas sukeltajat ovat löytäneet 4 kilometriä luolastoa. Kokonaisuudessaan luolastoa arvellaan olevan noin 10 kilometriä.
Lummelundagrottan opastettu kiertokävley
Vene Lummelundagrottan luolassa odottamassa seikkailijaa
Luolan löysivät 1950 kolme teini-ikäistä kaverusta, jotka viisi vuotta keskenään seikkailtuaan luolissa, kertoivat siitä maanomistajalle ja lehdistölle. Vuodesta 1959 alkaen luolaan on tehty turistikierroksia, kun sinne louhittiin turvallisempi sisäänkäynti.

Luolasta löytyy niin stalaktiitteja kuin stalagmiitteja. Tippukivellä kasvuvauhti ei päätä huimaa, sillä se kasvaa sentin sadassa – parissa vuosisadassa. Jännä turvallisuusyksityiskohta luolassa oli seinään liimattu lasinpala. Jos luolankivet alkavat liikkua ja vaarana on luolan romahtaminen, niin he näkevät kivien liikkumisen rikkoontuneesta lasilevystä.
Lasipala vartioimassa halkeamaa Lummelundan luolassa
Luolassa oli paikallisella meijerillä juustoja tekeytymässä. Harmi vaan, kun emme löytäneet kaupasta Lummelundagrottan luolakypsennettyä juustoa, mutta ehkä ensi kerralla.

Satamassa riitti myös vilskettä, kun torstain myräkän jälkeen veneitä alkoi kunnolla saapua satamaan. Nynäshamnissa naapuriveneenämme ollut Indra saapui myös päivää myöhemmin Visbyn satamaan. Jälleen saimme uusia venetuttuja, kun vietimme ahvenanmaalaisten Göranin ja Reginan kanssa yhdessä Suwenalla juhannusaattoiltaa mansikoiden ja skumpan kera.

Tutustuimme myös mukavaan Visbyhyn jo 70-luvulla muuttaneeseen oululaiseen Raimoon, joka on toiminut Gotlannissa kalapoliisina. Se kuulemma vastaa maakrapujen riistanvartijaa. Raimolta saimme hyviä vinkkejä, mitä Gotlannissa kannattaa nähdä. Meillä jäi niin paljon vielä katsottavaa, että Visbyhyn pitää ehdottomasti palata vielä uudelleen.

Kummallisin juttu Visbyssä tapahtui, kun keskiviikkona palattuamme Suwenalle joku oli vienyt meidän maasähköjohdon jatkoroikan. 20 metriä piuhaa oli häipynyt ja tilalle oli ilmestynyt pari rikkinäistä johdon pätkää. Siinä sitä sitten ihmettelimme, että kuka kehtaa toiselta johdot viedä, kun pistolaiturin päästä saksalaisveneestä ilmestyi brittikaveri. He olivat lainanneet johtoa ja kaveri höölisti lupasi palauttaa johdon takaisin lähtiessään. Heillä ei nimittäin omat piuhat riittäneet, jotta he olisivat saaneet akkunsa ladattua. Perjantaiaamulla oli saksalaispaatti irrottanut köydet ja johdotkin ja seilannut meidän piuha mukanaan. Pojat bilettivät aamuun saakka kovan tuulen jälkeen ja brittikaveri oli kuulemma vielä koisimassa, kun hänen saksalaiskaverit olivat irrottaneet veneen laiturista. No toivottavasti seuraavassa satamassa heillä on nyt riittävästi sähköroikkaa. Me marssimme kauppaan ostamaan uuden piuhan. Sitä nyt koristaa tyylikäs nimitarra, S/Y Suwena, jospa johdot säilyisivät nyt paremmin kotikolossa.

Visbystä tuntuu vaan asiaa piisaavan. Yksi juttu, joka on ehdottomasti vielä mainittava, ovat suussa sulavat, herkulliset, mahtavat, maukkaat Sia jäätelöt. Me ostimme ruokakaupasta koko kylmälaukun täyteen erilaisia herkullisia jäätelöitä ja sorbetteja, jotta muistot Visbystä pysyy tuoreena kielellä. Se, miksi Sia jäätelöt ovat niin hyviä, he tekevät kaikki jäätelöt kermasta ja maustavat ne oikeilla hedelmillä ja marjoilla. Lisäksi heidän sorbetit ovat täysin maidottomia ja rasvattomia. Molemmat ovat ihan mielettömän hyviä. Eipä ihme, että heillä on Ruotsissa lähes 20 prosentin markkinaosuus.
Visbyn vanha kaupunki
Maanantaina valmistelimme Suwenan jälleen merelle. Irrotimme köydet vähän ennen kymmentä ja matkasimme kohti Hoburgin ukkoa ja Gotlannin itäpuolta. Päämääränämme oli Vändburg. Matkaa oli 55 merimailia. Vändburgissa kyttäilemme hyvää säätä Itämeriylitystä varten, sillä tarkoituksena on ylittää Itämeri joko tiistaina tai keskiviikkona.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <blockquote> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • No HTML tags allowed.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.