Port de Herm satama sijaitsee suoraan vastapäätä St Peter Port satamaa. Matkaa Guernseyltä Hermin saarelle on ruhtinaalliset, kokonaista kolme mailia. Herm on erittäin suosittu retkikohde vuoden ympäri, etenkin kesäisin, jolloin 100 000 turistia käy päiväretkellä Hermillä. Päiväretkeily on helppoa, sillä Guernseyn ja Hemrin välillä sukkuloi ahkerasti yhteysalus.
Länsituuli puhalteli, kun saavuimme Hermille. Halusimme siitä huolimatta ensin kokeilla, jääkö länsirannalla sijaitseva Hermin satama Guernseyn saaren suojaan. Poijut kuitenkin tanssivat iloisesti aallokossa, joten jatkoimme matkaa Hermin ympäri itärannalla sijaitsevalle Shell Beach lahdelle.
Hermin itäpuolella on useampia ankkurilahtia. Ne kaikki ovat erittäin avoimia, joten yöksi ankkuriin voi jäädä vain todella hyvällä kelillä. Meidän ajatus oli käydä kävellen kiertämässä Hermin saari ympäri ja jatkaa sitten matkaa naapurisaarelle, Sarkille.
Vuorovedenvaihtelu oli kahdeksan metriä ja kalkuloimme huolella riittävää kettinkimäärää ankkurille, jotta saapuessamme saarikierroksen jälkeen jollalla veneelle, olisi Suwenalla edelleen riittävästi uimavettä. Heti koukun kaivauduttua merenpohjaan laskimme Pikku Suwenan ja lähdimme rantaan. Jollasta käsin näytti ja tuntui, ettei lahdella vellova swelli nyt niin paha ole, eikä rannalla näkynyt olevan surffia. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Kokan kohahdettua rantahiekkaan pukkasi jollaa heti melkoinen surffiaalto ja se hypäytti jollan poikittain. Siinä sitten oli kaksi erittäin märkää merimiestä vetämässä jollaa ylös rannalle vuorovesirajan yläpuolelle, jotta se olisi vielä odottamassa meitä palattuammekin.
Herm on pieni saari, jossa vuoden ympäri pysyvästi asuu vain 60 ihmistä. Saari on 2,4 km pitkä ja 0,8 km leveä ja sen ympäri kiertää kävelypolku. Suuntasimme askeleet kohti pohjoista ja lähdimme kiertämään saarta vastapäivään.
Saaren pohjoispuoli oli helppoa polkua. Matalia rantakukkuloita vuorotteli hiekkarannan kanssa. Länsirannalta etelään sijaitsevat Hermin muutamat talot, kuten koulu, kappeli ja pari ravintolaa ja hotelli. Saarelta löytyy myös leirintäalue telttoineen, jossa parveili iloisia retkeilijöitä.
Nautimme pikaisen lounaan ravintola Merenneidossa ja jatkoimme matkaa. Ohitettuamme Hermin sataman, alkoi haastavampi osuus, sillä saaren eteläranta on kivikkoinen kukkularanta.
Eteläpuoliskon graniittipohjaiset rantakalliot nousevat 40 metrin korkeuteen ja kukkulajono kulkee lännestä etelän kautta itään. Rantapolku nousi ylös kukkulalle kiertääkseen niemen ympäri ja laskeutui alas seuraavan lahdenpohjukkaan jatkaakseen jälleen ylös seuraavalle niemelle; ylös ja alas kukkula kerrallaan. Välillä polku oli todella kapea ja seuraili jyrkänteen reunaa, kun taas välillä polku putkahti vehreän metsän halki seuraavalle niemelle. Kivikkoisella polulla sai todella huolella kävellä, kun jalan alla pyörähti irtokivet ja vierellä oli jyrkkä pudotus.
Kun saarikierroksen jälkeen ympyrä sulkeutui Pikku Suwenan vierellä Shell Beachillä, oli jalat melko makaronina. Edessä odotti kuitenkin vielä yksi jumppa. Vuorovesi oli vetäytynyt, joten saimme raahata 100 metriä jollaa pehmeällä rantahiekalla kohti vesirajaa.
Sitten vielä sukkuloimme alaveden paljastamien matalikkojen ympäri ja etsimme väylää veneelle. Suwena kuitenkin odotteli meitä nätisti kelluen. Nostimme Pikku Suwenan veneen perään taavetteihin ja ankkurin noustua omaan telineeseensä lähdimme kohti kaakossa näkyvää Sarkin saarta.
Päiväretki Hermille oli todella makee. Hermin saari on todella huolella vaalittu saari. Missään ei ollut esimerkiksi roskia, vaikka saarella vierailee niin paljon retkeilijöitä. Polun varrelta löytyikin roskiksia. Tämä voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta näillä saarikierroksilla olemme huomanneet, ettei näin monessakaan paikassa ole.
Saaren rauhallisuutta auttaa myös se, että autot ja polkupyörät ovat Hermillä kiellettyjä. Sallittuja ovat vain mönkijät ja traktorit, joilla niilläkin on sallittua kuljettaa vain hotellivieraiden matkalaukkuja.
Lähdimme Hermiltä eteenpäin hymy huulin ja tyytyväisinä retkipäiväämme.