Hermin retkipäivän jälkeen nostimme Shell Beach lahdella ankkurin ja lähdimme purjehtimaan kohti naapurisaarta. Kiersimme Sarkin pohjoisen puolelta. Ohittaessamme koillisrannalla olevaa La Grève de la Ville lahtea, oli jo koko lahden poijut valloitettu. Me suuntasimme kohti kaakkoisrannan Dixcart Bay lahtea. Kun koukku oli jälleen kaivautunut uuden kanaalisaaren lahden pohjaan, oli lokiin kertynyt 8 merimailia.
Matka olisi toki ollut puolta lyhempi, jos olisimme menneet länsirannan Havre Gosselin ankkurilahdelle. Meille kuitenkin suositeltiin kaakkoisrannan lahtia. Sen lisäksi, että länsituulilla toki ne ovat suojaisempia, on myös maihinnousu jollalla helpompaa, eikä tarvitse kiivetä Havre Gosselinin jyrkkää rinnettä 150 porrasta ylös.
Vaikka Dixcart Bayn piti olla suojainen lahti juuri näillä SW-NW tuulilla, niin jostain nurkan takaa vyöryi melkoisesti swelliä lahdelle. Vietimme levottoman yön Suwenan keikkuessa aalloilla. Heti aamusta muut neljä venettä nostivat ankkurinsa ja häipyivät taivaan rantaan. Vain me jäimme, sillä Sark odotti vielä meitä.
Pikku Suwena jäi odottamaan meitä Sarkin rantaan pienen puron muodostaman suihkulähteen viereen ja me suuntasimme saaren keskustaan. Polut Sarkilla olivat ihan erilaisia kuin Hermillä. Kapeat, kantoiset ja usein myös huonossa kunnossa olevat polut kulkivat metsäpohjan halki. Polku ylitti myös pari ojaakin kapean lankkusillan muodossa. Vasta 20 minuutin reippaan nousun jälkeen polku leveni hieman leveämmäksi mönkijällä ajettavaksi poluksi.
Ensimmäisenä suuntasimme kohti Sarkin kylää, jonka nimi on yksinkertaisen kauniisti the Village ja sen pääkatukin on ytimekkäästi the Avenue. Kylän keskustassa oli itseasiassa parikin katua, jonka varrella löytyy muutamia ravintoloita ja hotelleja. Sarkin parhaat päivät olivat selvästi takana, sillä monet rakennuksista repsottivat ja olivat tyhjillään. Onhan Sarkin väkilukukin vähentynyt, sillä Isolla Sarkilla asuu enää noin 450 ihmistä vuoden ympäri ja Pikku Sarkilla noin 40.
Me testasimme myös yhtä ravintoloista ja söimme Sarkin ravuilla täytetyt leivät. Siinä lounasta matustaessa sai Andrus ladattua uusimman sääennusteen. Harmillisesti matalapaine oli taas etuajassa tulossa ja tuulen pitäisi nousta aamuyöstä ja puhaltaa kovasti seuraavat päivät. Meillä oli edessä pikku reissu Suomeen ja meidän oli päästävä Ranskan rannalle ehtiäksemme Pariisin junaan, joten teimme lennosta pienen suunnitelmanmuutoksen. Vietämme vielä muutamia tunteja Sarkilla ja sitten lähdemme kohti Ranskaa.
Meille oli suositeltu Sarkin hevosajelua ja sellaista lähdimme nyt etsimään. Hevosen kyydissä ehdimme nähdä Sarkin saarta hieman enemmän kuin jalkapelillä. Pääsimme ihan omalle kiertoajelulle Lucy hevosen vetämänä ja hurmaavan herrasmiehen ohjastamana. Kierros kesti sopivat 1,5 tuntia.
Hevosajelut ovat merkittävä osa Sarkin turismia ja tällä hetkellä heillä Sarkin katuja tallaa 11 hevosvaljakkoa esittelemässä saarta matkaajille. Kierroksella kuljettaja kertoi Sarkin historiaa ja esitteli eri talojen kohtaloita. Pyörähdimme Sarkin Pilcher Monumentin luona Havre Gosselin ankkurilahden yläpuolella. Tuulessa veneiden mastot heiluivat iloisesti lahdella ja maininkiakin oli mukavasti.
Lucy vei meidät myös La Coupée kannaksen luo, joka yhdistää Ison ja Pikku Sarkin toisiinsa. Kävimme jalkaisin pyörähtämässä Pikku Sarkilla. Mikäs siinä nykyään vaivaista kolme metriä leveää kaiteilla suojattua noin 90 metriä pitkää kannasta tepsutellessa, kun vielä 1800-luvulla se oli pelkkä alle metrin levyinen maasilta ilman kaiteita. Kummallakin puolella odottaa 80 metrin pudotus mereen. Tällöin moni ei uskaltanut sitä edes ylittää ja lasten piti kontata sillanyli, jottei tuuli nappaisi heitä mukaansa.
Me riensimme aurinkoisen Sarkin kierroksen jälkeen veneelle. Nostimme ankkurin ja lähdimme myöhäisillan purjehdukselle kohti Saint Quay Portrieux’n satamaa. Reilun tunnin purjehduksen jälkeen siirryimme moottoripurjehtimaan. Virta pukkasi meitä kovasti kohti St Maloa ja tuuli oli sen verran lännestä, että päätimme jättää kryssimisen välistä ehtiäksemme aamuyöstä perille.
Matka taittui mukavasti ja aamu kahdelta saavuimme satamaan. Hämmästykseksemme vielä näin aamun pikkutunneillakin satamakaveri riensi meitä vastaan osoittamaan paikkaa. Vielä aamulla emme olisi arvanneet, että illalla menemme nukkumaan Ranskassa.