Viime kesänä löysimme idyllisen lahdenpoukaman pyrkiessämme Pähkinäisen satamaan. Tällöin Pähkinäisen laiturit olivat täynnä veneitä, joten jatkoimme matkaa ja löysimme Varsalahden laguunin pohjukasta. Tällä kertaa Pähkinäisen laiturissa oli vapaana muutamia poijuja, siispä suuntasimme kohti satamaa.
Sain sitten kesän ainoan känsän käteen kiinnittyessämme laituriin. Andrus ajoi flaikalta ja minä otin poijun takakaukalosta. Tuli kiirus siirtyä uimatasolle, kun huomasin, että köysi jää lyhyeksi kiinnitettäväksi takakaukalon knaappiin. No ei köydenpituus uimatasollakaan riittänyt. Voimani eivät riittäneet pidellä köyden päätä kiinnittääkseni sen uimatason knaappiin. Ei auttanut vaikka kuinka yritin huutaa Andrusille ylös, että köysi loppuu. Andrus ei kuullut minua ja lopulta köysi lumpsahti veteen. Köydestä jäi puuttumaan se viimeinen metri vai oliko sittenkin, että vene oli metrin lian lyhyt. Andrus peruutti Suwenan ja nosti venehaalla köyden merestä minulle. Irrotin köyden poijusta ja siirryimme toiselle poijulle, joka oli lähempänä laituria.
Pähkinäisessä satamamaksu maksetaan saaren keskellä sijaitsevaan kahvilaan. Samoin kahvilasta voi ostaa sataman suihkuihin poletteja, jotka antavat kuusi minuuttia vettä kerrallaan. Meillä onneksi on oma suihku Suwenassa, joten ei ollut huolta siitä, ehtiikö kuudessa minuutissa pestä shampoon hiuksista.
Olimme varautuneet mukavaan nuotioiltaan. Notskin sijasta Pähkinäisestä löysimme grillipaikan, jossa oli pari puulla toimivaa grilliä. Nuotiopaikan etuna on se, että siellä yleensä istuskellaan rauhassa ja tutustutaan toisiin veneilijöihin. Grillipaikalla porukat tekaisivat pikaisesti ruokansa ja siirtyivät eväineen omiin veneisiin.
Vietimme yhden yön Pähkinäisessä ja maanantaina halusimme käydä tsekkaamassa, oliko Varsalahti edelleen yhtä idyllinen kuin viime vuonna ja olihan se. Siirsimme Suwenan ankkuriin ja laitoimme skumpan jäähtymään. Lahdella seuranamme oli vain yksi purjevene, joten saimme Varsalahden lähes omaksemme. Pääsimme viettämään kunnon romantic get-away:n, sillä olihan meillä hääpäivämme. Laguunin rauhasta näyttivät nauttivan myös Pähkinäisen saaren lampaat, jotka innostuivat iltahämärissä pieneen määkinäkonserttoon. Lampaiden vuoksi Pähkinäisen saaressa oli koirien vapaana pidon kielto, jotta lampaat saavat vaeltaa vapaasti saarellaan.
Varsalahdella laskimme jälleen jollan ja lähdimme Pikku Suwenalla tutkimaan laguunia ympäröiviä saaria. Pyörähdimme vielä kertaalleen myös Pähkinäisessä. Oli jännää huomata, kuinka eriltä saapuminen satamaan tuntui, kun olimme ensin käyneet siellä Suwenalla ja toinen matkamme taittui Pikku Suwenalla. Lahdelta oli vain viiden minuutin ajo jollalla Pähkinäisen satamaan.
Andrus testaili Suzumari nopeuksia ajellessamme ympäriinsä jollalla. Meidän 2,2 metrin jolla ei vielä nouse liukuun pikkuruisella 2,5 hevosvoiman moottorilla. Moottori on kuitenkin riittävä, kun jollaa käytetään lyhyillä legeillä. Jollan huippunopeus on 9 kilometriä tunnissa eli 4,9 solmua. Jollan sopiva matkanopeus on kuitenkin noin 8 kilometriä eli 4,3 solmua. Moottorin bensatankki on vajaan litran vetoinen ja sillä voimme pärtsäillä noin 5,5 mailia.
Laguunia ympäröivien saarten rannat ovat vaihtelevia kalliorantoja. Siellä pääsee ihailemaan pystysuoria kallioseinämiä kuin myös loivempia kalliorantoja. Muutkin löysivät laguunin ja osa veneistä kiinnittyi suoraan keula kalliolle laskien peräankkurin. Varsalahden syvyys vaihtele 3 – 5 metriä. Sinne mahtuu ankkuriin helposti toista kymmentä venettä ja toinen mokoma vielä kalliorantaan kiinnittyen. Suojaisen Varsalahden vesi on myös puhdasta eikä sinilevästä ollut tietoakaan.
Vaikka Pähkinäisen satama oli ihan ok, me tykästyimme kovasti Varsalahden laguuniin ja siellä ankkurissa oloon. Meidän oli alun perin tarkoitus viettää vain hääpäivämme Varsalahdella. Kun viihdyimme siellä niin hyvin, päätimme jäädä vielä toiseksi päiväksi. Toki onhan upeita ankkuripaikkoja vaikka millä mitalla Turun-saaristossa. Niistä tuolla alueella ei todellakaan ole pulaa.