Oli aika vaihtaa ríaa ja tähtäsimme Rías Baixasin eteläisimmälle lahdelle, Ría de Vigolle. Jätimme tarkoituksella pari lahtea välistä, sillä reittimme palajaa Vigon jälkeen pikkuhiljaa takaisin kohti pohjoista Ría de Arousalle, jonne Suwena jää talvehtimaan.
Ystävämme Rafael suositteli paikallisena, että ”ilman muuta teidän pitää pysähtyä ankkuriin Ensenada de Barra lahdelle ennen Vigoon tuloanne”, ja näin me teimmekin. Ensin 39 mailin mukava legi Portosinista Vigon lahdelle nauttien Galician rannikonmaisemista. Ohitimme suurimman lahden, Ría de Arousan, jonka jälkeen matkasimme myös Ría de Pontevedran ja sen edustalla olevan Islas Ons saaren ohi. Myös Vigon lahtea suojaa oma luonnonsuojelusaari Islas Cíes, joka jäi odottamaan meitä vielä hetkeksi.
Purjehtijan on otettava pari merkittävää asiaa huomioon purjehtiessaan näiden luonnonsuojelusaarien läheisyydessä. Ensiksi on haettava navigointilupa, jotta luonnonsuojelualueen vesillä saa ylipäänsä purjehtia. Luonnonsuojelualueen vesistö on merkitty selkeästi karttaan. Toiseksi haetaan erillinen päiväkohtainen ankkurointilupa, mikäli mielii pysähtyä ankkuriin nauttimaan saarien rauhasta. Andrus oli hakenut jo talvella navigointiluvan, joka pitää hakea etukäteen ja lupa on voimassa kaksi vuotta. Nyt saimme rauhassa matkata saarien ohi ihan luvan kanssa ja odotimme kovasti tulevaa juhannusta, jolloin suunnittelimme menevämme varsinaisesti sitten näille saarille. Nyt matkamme kohteena oli siis Barran lahti.
Kun saavuimme iltapäivällä lahdelle, siellä oli noin 50 venettä jo ankkurissa. Aikamme etsiskeltyämme, löysimme mekin kivan paikan Suwenalle. Osa veneistä oli ankkurissa ihan rannan tuntumassa. Mikäs siinä, sillä Praia de Barra hiekkaranta osoittautui nudistirannaksi.
Jos vain on mahdollista, paikallistietämystä hyvistä ankkurointipaikoista kannattaa kyllä kysyä. Me laskimme koukun Rafaelin suosituksesta lahden länsireunalle, jolloin saimme läntiset kukkulat tuulisuojaksemme. Jo pohjoisilla ríoilla huomasimme, että tuuli nousi lähes joka iltapäivä ja laski iltaan mennessä. Uteliaita kun olemme, ilmiö piti ilman muuta selvittää.
Tätä kesäkuusta syyskuuhun vallitsevaa pohjois-koillistuulta kutsutaan nimellä Nortada (portugaliksi pohjoistuuli). Tuuli on voimakkuudeltaan 10 – 14 m/s ja kellontarkkuudella se alkaa puhaltaa aina iltapäivisin puolen päivän jälkeen jatkuen ilta seitsemään. Tämä ilmiö johtuu siitä, että kesäisin korkeapaineen keskusta pysyy Azorien saarten päällä. Myötäpäivään pyörivän Azorien korkeapaineen reuna kohtaa Iberian niemimaan päällä olevan vastapäivään pyörivän termisen matalapaineen Galician ja Portugalin rannikolla. Säännöllinen ilmiö on saanut purjehtijoilta myös ihanan lempinimen; Portugalilainen pasaatituuli. Onhan se purjehtiminen helppoa, kun merellä tuuli on ennustettavissa. Kuitenkin kun haetaan ankkurilahtea, niin tuuli kiemurtelee ríoilla kukkuloiden välissä vähän mistäkin suunnasta. Sen vuoksi onkin hyvä olla paikallistietoa, minne päin ankkurilahdilla on hyvä laittaa koukku pohjaan. Ja näin meille Barran lahdella onneksemme kävi. Ainoastaan kiusasin Andrusta, että “Kyllä nyt jäätiin ihan liian kauas nudistirannasta. Nimittäin niin ruotsalainen kuin hollantilainen vene olivat kumpikin laskeneet koukkunsa lähes rannalle.” 🙂
Päivällä lahdella oli paljon päiväretkeläisiä. Paikalliset sukkuloivat tuttujen veneiden ja rannan välillä jollillaan, ja ranta oli muutenkin tupaten täynnä päivänpaistattelijoita. Illalla suurin osa veneistä nostikin ankkurin palatakseen kotisatamaan. Parikymmentä venettä jäi kuitenkin lahdelle yöksi ankkuriin meidän lisäksi. Oolihan kerrassaan ihana kesäviikonloppu.
Seuraavana aamuna aurinko ja linnun laulu toi jälleen uudet päiväpurjehtijat lahdelle samalla kun me nostimme ankkurin ja lähdimme kohti Vigoa.