Aiotteko kääntyä oikealle vaiko vasemmalle? Tätä aina jokainen purjehtija kysyy toiselta, kun satamassa jutustelemme ja suuntana on Cabo de São Vicenten niemi. Meille suunta oli selvä, sillä tarkoituksemme on pysyä muutama vuosi koluamassa Välimeren ihmeitä – siispä käännös vasempaan päin!
Cabo de São Vicente on Portugalin ja samalla koko Manner-Euroopan lounaisin piste. Kun olen kotoisin melkein koillisimmasta kolkasta Eurooppaa, niin tätä kauemmas ei Manner-Euroopassa olisi oululainen enää päässytkään, jalat kiinni vielä koti-EU:n alueella.
Maisemat olivat jylhän kauniit, kun 75 metriä korkeat pystysuorat kalliot putosivat suoraan mereen. Eipä ihme, että aikoinaan ihmiset ovat ajatelleet, että he ovat saapuneet maailmanreunalle seisoessaan Cabo de São Vicenten kallioilla. Nykyään maailmanäärtä ja yhtä maailman vilkkaimmin liikennöityä laivaväylää vartioi majakka, jonka huikean kirkas valo antaa merenkävijälle turvaa valaisten 86 metrin korkeudesta merenpinnasta näkyen jopa 32 merimailin eli maakravuille 59 kilometrin päähän. Majakka on todella tärkeä, kun niemen ympäri kulkee vilkas laivaliikenne. Reittijakoalue pitää sisällään viisi laivaväylää (TSS): kolme etelään ja kaksi pohjoiseen, ja TSS:än läpi kulkee valtava määrää tavaraa sinne ja tänne.
Heti São Vicenten jälkeen alkavat Algarven kuuluisat hiekkarannat. Periaatteessa voi ankkuroida minkä tahansa rannan edustalla ja mennä jollalla maihin. Käytännössä kuitenkin kaikki rannat ovat avoimia etelätuulille ja mainingille luoden olosuhteet, jotka pienimmillään aiheuttavat pientä ärsyttävää keinutusta, mutta pahimmillaan ovat vaaraksi koko veneelle. No, meille kuitenkin kevyt tuuli oli luoteesta ja me halusimme löytää kivan ankkurilahden ennen kuin jatkamme Lagosiin. Eli, ”mihin me lasketaan koukkumme?”
Ensimmäinen hiekkaranta Praia de Belixe näytti kuin olisimme jälleen Skotlannissa. Kapea lahti avautui korkeiden kallioiden väliin ja sieltä pohjukasta löytyi vielä hiekkarantakin. ”Hmm, näyttää kivalta, mutta jatketaanko vielä etsintää?”
Toinen ankkurilahti Sagresin kylän edustalla vaikutti kivalta vaihtoehdolta. Andrus ajoi kierroksen lahden ympäri arvioiden tuulen ja aallokon suunnanmuutoksia. Vaikka juuri nyt ei tuullutkaan, niin varmasti jossain vaiheessa tuttu nortada-tuuli alkaa puhaltaa. Samoin lahdella oli ihan pieni maininki, joka saapui idästä Cadizin lahdelta päin. Lopulta hän valitsi paikan lahden itäreunalta, jossa rantakalliot antoivat hyvän suojan itään päin. Emme olleet huolissaan nortadasta, sillä ranta oli heti meidän pohjoispuolella.
Eka yö oli täydellinen, vene ei keikkunut lainkaan. Vasta toisen yön keskivaiheilla tuuli kääntyi länteen ja aallot alkoivat pikkuhiljaa keinuttaa Suwenaa. Kaiken kaikkiaan vietimme pari erittäin rentouttavaa päivää tällä ankkurilahdella.
Portugalissa on kaksi isoa olutbrändiä, jotka yhdessä hallitsevat Portugalin olutmarkkinoita jopa 90 % voimin. Yksi näistä on Sagres, joka on nimetty juuri Sagres-kylän mukaan. Toinen pohjoisemmassa, Porton lähellä valmistettava olut on Super Bock. ”Hei, oletkos juonut Sagresia Sagresissa?” ”E’ei, Suwenan ankkurikalja on ehdottomasti Super Bock” 😊