Scillynsaaret olivat juuri niin mahtavat kuin odotimme. Se oli ehdottomasti yksi kesän kohokohdista.
Scillynsaaret ovat kooltaan noin 5 x 8 mailia ja tälle pienelle alueelle mahtuu yli kymmenen saarta, joista viidellä on asutusta. Scillynsaaret sijaitsevat Englannin Land’s Endistä 25 merimailia lounaaseen. Me vuorostamme tulimme Scillylle Etelä-Irlannista 140 mailin merimatkan jälkeen. Saavuimme alkuiltapäivästä, joten päivä oli vielä nuori ja laskimme vikkelästi jollan ja lähdimme tutkimaan Hugh Townia.
Scillyn isoin saari on St Mary’s, jonka pääkaupunki on Hugh Town. Olimme kaksi ensimmäistä yötä poijussa juuri St Mary’s lahdella Hugh Townin edustalla, josta Pikku Suwena kiidätti meidät jollalaituriin ja takaisin.
Kartasta katsottuna näyttäisi, että St Mary’s lahti on suojassa vallitsevilta lounaistuulilta. Poijut jopa vaikuttaisivat jäävän hieman laivalaiturin taakse suojaan. Kuitenkin todellisuudessa lounaasta saapuva Atlantin maininki pääsee lahdelle rullaamaan kaikkia veneitä. Saari kyllä suojaa eteläiseltä mainingilta. Jos swelli vähänkään tulee lännen suunnalta, niin lounaasta vyöryvä maininki tulee todellakin suoraan lahdelle. Oman mausteensa soppaan toi lounaistuuli, joka käänsi Suwenan kyljen kohti swelliä. Siinä ei ollut mitään vaarallista. Se vain oli tosi epämukavaa. Sitä ikävämmäksi se muuttui, mitä isompi aalto aina silloin tällöin muljahti altamme.
Monissa satamakirjoissa varoitetaan, että Scillynsaarilla ei ole yhtään täydellisen suojaista ankkurilahtea. Vierasveneiden tulee olla hyvin varusteltuja, varsinkin hyvällä ankkurilla. Kovan tuulen sattuessa veneiden tulee hakeutua suojaan vaihtamalla ankkuripaikkaa sääennusteen mukaan. Me voimme lisäksi suositella, että ei kannata edes ajatella jäävänsä keikkumaan St Mary’s lahdella, mikäli kovantuulen ennusteessa on hivenkään länsituulta mukana.
Näillä saarilla nautimme kesästä parhaimmillaan ja kerrassaan vain rentouduimme. Kävelimme pitkin ja poikin saarta ja nautimme upeista näkymistä. Yksi mielenkiintoisimmista jutuista oli Star Castle linnantilusten ympäri kävely. Ylhäällä linnan kukkulalla avautuivat Scillynsaaret kuin kämmenellä. Alhaalla puolustusmuurilla näimme, miten tykistö oli suunnattu puolustamaan saaria yli salmien. Samalla saimme ihastella saaren vehreää luontoa ja mitä ihmeellisimpiä kukkia ja puita.
Linnanmuurista löysimme myös Sally’s Gate salaportin, joka mutkitteli paksun linnanmuurin ali alakaupungille. Portti voidaan sulkea sodan sattuessa. Tunnelin kautta voi johtaa joukot suoraan vihollislinjojen taakse ja tehdä yllätyshyökkäyksiä saadakseen voiton piirittäjistä. Me putkahdimme salakäytävästä suoraan Hugh Townin nykyiselle asuinalueelle, josta söpöt, pienet kadut laskeutuvat saaren rantaan.
Tuli kerrassaan trooppinen lomafiilis, kun yhtenä iltana löysimme keskeltä Hugh Townin katua kuorma-autoon rakennetun liikkuvan Thaikatukeittiön. Kolme thaimaalaista kokkasivat todella oikeaa, autenttista thairuokaa, jota me suurena thairuoan ystävinä tietysti heti ostimme kotipakettiin veneelle vietäväksi. Oli ihana makustella aitoja thaimakuja sitloodassa, kun aurinko lämmitti ja vene hiljakseen keinahteli poijussa.
Merikartassa on järkyttävän paljon vihreää Scillynsaarten kohdalla. Maakravuille tiedoksi, vihreä tarkoittaa kuivuvaa maata alavedellä. Esimerkiksi St Mary’s lahdelta voi siirtyä Trescon saaren edustalle vain yläveden aikaan. Satamakapteeni tuumasikin meille, että “Scillynsaarilla on kivi joka veneelle, joten vuorovedestä on syytä olla tarkkana.”
Toiset pari yötä vietimme Tresco ja Bryher saarten välissä sijaitsevalla New Grimsby lahdella poijussa. Mikä ihana vaihtelu, ei enää swelliä. New Grimsbyssä ei ole jollalaituria, joten rantautuminen tarkoitti märkiä ja hiekkaisia jalkoja, sillä rantauduimme suoraan hiekkarannalle. Meidän piti huolella parkkeerata jolla hiekkarannalle vuorovesirajan yläpuolelle, jotta nousuvesi ei tekisi palattuamme meille tepposta 🙂
Scillynsaarilla on oma ainutlaatuinen mikroilmasto, joten siellä kasvaa useita trooppisia kasveja, joita ei muualta Brittein-saarilla löydä. Trescon saarella on aivan uskomaton luostaripuutarha, jossa ihailimme eksoottisia kukkia ja puita eri puolilta maailmaa. Löysimme monenlaisia kukkasia, jotka olivat alkuperältään Uudesta-Seelannista, Australiasta ja Kiinasta. Erityisen jännä oli Kanarian saarelta peräisin oleva kukkanen nimeltään Aeonium Undulatum, jonka lehti oli kuin jättikokoinen ruusu.
Trescon saarelta voi vuokrata loma-asuntoja ja risteillä saarten välillä kulkevalla lautalla tutustellen omaan tahtiin Scillynsaariin. Tämä voisi olla hyvä lomaidea saapua lentämällä Scillylle ja viettää täällä upea loma. Scillynsaarilla on paljon lintuja. Erityisesti kun linnut muuttavat keväisin ja syksyisin, saapuvat ne sankoin joukoin tänne. Linnut tuovat mukanaan myös paljon lintubongareita. Myös eteläisellä St Agnes saarella pääsee seuraamaan hylkeiden elämää, niinpä luonnosta pitävälle Scillynsaaret ovat todellinen paratiisi tutkittavaksi.
Me bongasimme aivan hervottoman hyvän kalaravintolan, kun kävelimme Trescon halki saaren itärannalle. Ruin Beach Café oli niin suosittu, että saimme vasta seuraavalle päivälle tehtyä pöytävarauksen ja silloinkin saimme juuri peruuntuneen pöydän. Huomasimme jo St. Mary’s saarella, että Scillyn suositut ravintolat ovat todella täynnä ja niihin pitää tehdä pöytävaraus päivää tai jopa kahta aiemmin.
Ranskalaisvene Delnic saapui myös Trescon lahdelle ja vietimme heidän kanssa oikein mukavan illan rupatellen Ranskan ja Englannin purjehdusmestoista. Delnic oli matkalla Isle of Wightille kisailemaan saaren ympäri purjehdukseen, Round the Island Race kilpailuun. Kun taas meidän matka jatkuu Englannin etelärannikolle, josta tarkoitus on purjehtia Kanaalisaarille ja lopulta Bretagneen, Ranskaan.