Pohjanmeri '13

Friisein saari Vlieland 8.6. - 10.6.

  • Posted on: 13 June 2013
  • By: Eve

Lauantaina irrotimme köydet Borkumissa aamu kahdeksalta ja edessä oli pitkä matkapäivä, 13,5 tuntia ja 78 mailia, kohti Vlielandia. Pohjoistuuli edelleen jatkui, joten pääsimme purjehtimaan lähes koko päivän. Matkalla myös oli aika vaihtaa kesän toinen vieraslippu Suwenan oikeaan saalinkiin. Olipas Saksan lippu suolainen, kun laskin sen alas vaihtaakseni hollannin lipun tilalle. Itämerellä kun lippu ei juuri tule suolaiseksi.

Vlielandin Waddenhaven marinan sisäänajoväylä on vain 16 metriä leveä ja sen editse virtaa parhaimmillaan jopa neljän solmun virta. Sataman sisäänajossa tapahtuu säännöllisesti havereita, kun veneet pyrkivät läpi poikittaisen virran päästäkseen satamaan. Yksi sisäänajoväylän reunapylväistä joudutaan kuulemma säännöllisesti vaihtamaan uuteen, kun veneet jatkuvasti törmäävät siihen. Waddenhaven marinan webbisivulla on 4-sivuinen pdf-ohje, miten satamaan kannattaa saapua eri vuorovesivirroilla. Parasta on kuitenkin tähdätä slack tide –aikaan eli virranvaihtoon joko ylä- tai alaveden aikaan. Kun iltapäivästä tuuli alkoi moinata ja me puskimme hartaasti Pohjanmerellä vastavirtaan, päätimme pitää huolen, että saavumme satamaan illalla yläveden aikaan. Oli siis aika Perkinsin hieman avittaa purjeita ja loppujen lopuksi moottoripurjehdimme legistä 32 mailin verran.
Purjelaivoja saapumassa Vlielandiin
Purjelaivoja Waddenhaven satamassa
Suunnitelmamme toimi ja pääsimme ajamaan satamaan juuri ylävedellä ilman virtaa. Satama oli kuitenkin jo täynnä, kuten meitä varoitettiin. Onneksi yksi kylkikiinnitysveneistä oli Suwenan pituinen teräsvene, jonka kylkeen kiinnityimme. Hollantilaiskapteeni ilmoitti heti meille, että hän on lähdössä sunnuntaiaamulla. Eihän siinä mitään, kun he olivat lähdössä vasta aamu yhdeksältä.

Vasta tarkistaessamme kiinnitysköysiä, kuului veneen paapuurin puolelta kumiveneestä topakka tervehdys. ”Hello Sir, Netherland’s customs, may we come aboard?” Kaksi erittäin ystävällistä tullimiestä astuivat Suwenaan ja he pyysivät meidän passit ja veneen paperit nähtäväksi. Siinä hetken he täyttivät kaavakkeita ja kyselivät kysymyksiä veneestä, miehistöstä ja reitistämme. Suurella mielenkiinnolla he kysyivät myös meidän Helgoland tax-free ostosten määristä. Kaikki oli kunnossa ja ystävällisten toivotusten myötä he poistuivat Suwenasta. On se heilläkin pitkät työpäivät, kun lauantai-iltana vielä kymmeneltä joutuvat veneitä tarkistamaan.

Sunnuntaina odotimme innokkaasti naapureiden lähtöä, jotta pääsemme siirtämään Suwenan kylkikiinnitykseen leveähkön laiturin kylkeen. Olimmehan saapuneet pyöräretkien paratiisiin, joten halusimme saada oman taitettavan tandemin ulos. Tandemin ulos roudaaminen on nimittäin ihan toinen juttu kuin pienten taitettavien retkipyörien kainalossa kantaminen.
Eve tuunaamassa tandemlaukkua Vlielandissa
Tavarapolkupyöriä vuokrattavana Vlielandissa
Vlieland on yksi viidestä Hollannin Länsi-Friisein saarista ja se on todella suosittu retkeilysaari. Saarella on runsaasti pyöräreittejä. Me kävimme molempina päivinä pyöräilemässä ja retket olivat todella antoisia. Tiet ja polut mutkittelivat saaren ympäri dyynien, metsän, hevoslaitumien ja jopa pienten niittyjen lomassa. Saaren länsipää on pelkästään hiekkaa ja dyynejä. Pohjoisrantaan vyöryvät pohjanmeren aallot, kun taas eteläpuolella on Waddenzee. Vuoroveden paljastamalla merenpohjalla kävi kuhina, kun lukuisat erilaiset linnut etsivät kilvan syötävää. Vlieland on kerrassaan viehättävä saari.
Polkupyöräreitti Vlielandin hiekkadyyneillä
Eve Vlielandin hiekkadyyneillä
Näin veneilijän näkökulmasta oli myös mukavaa, kun Oost-Vlielandin kylästä löytyi jopa kaksi hyvin varusteltua ruokakauppaa, Koop ja Spar. Varsinkin kun meillä oli pyörä käytössämme, saimme ruoat näppärästi veneelle ilman että kädet ovat jälleen kasvaneet pituutta. Jos kotona tulisi kannettua kaikki ruoka käsissä kotiin, niin turhia ostoja tekisi varmasti vähemmän ja voisipa jopa pari kiloakin jäädä omalta vyötäröltä kaupan hyllyjen kannettaviksi :-)
Oost-Vlielandin pääkatu
Suwenan perässä oli mielenkiintoinen perinteinen hollantilaisvene. Sen molemmilla sivuilla on erilliset nostokölit, joita vuorollaan käytetään aina suojan puolella. Tällaisia veneitä olemme nähneet jo jonkin verran ja ne näyttävät tosi hauskoilta keskellä alaveden paljastamaa hiekkarantaa. Toivottavasti ovat kuitenkin muistaneet laittaa koukun ulos, jottei nousuvesi vie venettä sillä aikaa kun veneen miehistö on rannalla jaloittelemassa ja rentoutumassa.
Hollantilainen perinnevene Vlielandissa
Suwena lähdössä Vlielandin saarelta

Avainsanat: 

Enkhuizen 11.6. - 12.6.

  • Posted on: 17 June 2013
  • By: Eve

Friisein saaret jäivät taakse, kun lähdimme Vlielandista kohti IJsselmeeriä ja Den Oeverin satamaa. Me päätimme jättää Den Helderin väliin, vaikka se alkuperäiseen matkasuunnitelmaamme kuuluikin. Den Helder on näyttänyt olevan monen suomalaisveneen pysähdyspaikka, kun veneet ovat olleet matkalla kaukaisille merille. Me kuitenkin suuntasimme kohti Afsluitdijkin patoa ja IJsselmeeriä.

Ohittaessamme Vlielandin lounaiskulmaa kirjoittelin rauhassa blogimerkintää ja Andrus ohjasi venettä, kun yhtäkkiä yläpuoleltamme, todella matalalta, jyristeli hävittäjä. Sitä seurasi heti perässä koko lentueellinen hävittäjiä, joten meteli oli melkoinen. Eipä aikaakaan kun VHF:ltä kuului kuulutus: ”Sécurité, sécurité, sécurité, this is Netherland’s war ship, war ship war ship…” He ilmoittivat koordinaatit, missä he aikovat pian ampua. Meillä tuli kiire tarkistaa koordinaatit, että olemmeko suoraan heidän tulilinjallaan, sillä olimme ylittämässä juuri yhtä ampuma-aluetta. Onneksi he ampuivat viereisellä ampuma-alueella kovilla ja me saimme jatkaa samaa reittiä eteenpäin.
Hollantilainen hävittäjä ylittämässä Suwenaa Pohjanmerellä
Waddenzee on sen verran matala, että se alaveden aikaan osittain jopa kuivuu. Hollantilaiset kipparit selvästi tiesivät hyvät lekottelupaikat matkustajilleen, sillä sekä näimme purjelaivoja että perinteisiä nostokölisiä (leeboard) hollantilaisveneitä jälleen paljastuneella merenpohjalla. Niin näyttivät tietävän myös hylkeet, sillä myös hylkeet ottivat kaiken irti lekottelemalla kesäauringossa.
Purjelaivat alavedellä Waddenzeella
Hylkeet Waddenzeella alaveden aikaan
Jo kymmenen päivän ajan pohjoistuuli on antanut meille mukavat, mutta kylmät purjehdusolosuhteet. Lähtiessämme Vlielandista oli tuuletonta ja iltapäivällä nousi kevyt etelätuuli. Samalla lämpötila pompsahti heti kerralla 20 asteeseen. Jo oli vihdoinkin mahtavaa käydä vaihtamassa offshore purjehduspuku kevyempään asuun.

Matkattuamme 54 mailia saavuimme Afsluitdijk padolle ja IJsselmeerille johtavalle sululle. Afsluitdijk on 32 kilometriä pitkä pato ja sitä rakennettiin viisi vuotta 1927 - 1932. Ensimmäisen kerran patoa suunniteltiin jo vuonna 1886, mutta se toteutettiin puolivuosisataa myöhemmin. Padolla haluttiin estää Pohjanmeren tulviminen hollantilaiskaupunkeihin talvimyrskyjen aikaan ja tietysti samalla oli tavoitteena saada lisää maata. Padolla kulkee nykyään myös moottoritie, niinpä padon kohdalla ensin ajoimme avattavan sillan alitse ennen kuin saavuimme sulun edustalle.

VHF:llä saimme sulkumestarilta tiedon, että voimme ajaa hetken päästä sulkuun, heti pian saapuvan proomun jälkeen. Sulussa oli kiinteät pollarit seinässä ja sulku nousee vain reilun metrin ylöspäin, joten olimme pian IJsselmeerillä.

Heti sulun jälkeen on Den Oeverin satama. Meillä oli vielä hieman virtaa kintaassa, joten teimme jo toisen suunnitelmanmuutoksen samana päivänä ja päätimme jatkaa suoraan Enkhuizeniin. Vielä ylimääräiset 18 mailia jatkoimme matkaa. Tuntui kuin olisimme saapuneet Suomen järville, sillä vesi madaltui ja aallot tyyntyivät sekä ranta näkyi horisontissa koko ajan.

Enkhuizenissa on neljä satamaa. Me ajoimme sisään suoraan ensimmäiseen Compagnieshaven satamaan. Satama on valtavan suuri, mutta siitä huolimatta se oli jo ihan täynnä. Aikamme pyörittyämme, löysimme vielä yhden vapaan paalupaikan. Onneksi aamulla satamakonttorissa kuulimme, että saamme pitää paikan koko vierailumme ajan, eikä paikanomistajan pitäisi palata vielä. Meille on usein jo sattunut, että omistaja päättää palata aiemmin ja tulee häätämään meidät hänen paikaltaan. Näin Enkhuizenissa ei kuitenkaan onneksemme käynyt.

Kävellessämme pitkin Enkhuizenin katuja, pääsimme heti hollantilaisten kanavien makuun. Söpöjä pieniä kanavia risteilee sulassa sovussa katujen ja talojen joukossa.
Pikku kanava Enkhuizenissa
Hollantilainen juustokauppa Enkhuizenissa
Kävelymatkallamme ohitimme kaikki loput kolme Enkhuizenin satamaa. Kaksi keskimmäistä satamaa sijaitsevat kaupungin kanavilla. Ne näyttivät enemmän veneiden kotisatamilta. Ilmapiiri Hollannissa on hyvin rento, joten tuskin he ajaisivat vierasvenettä pois, jos satamassa on tilaa.
Venesatama Enkhuizenin keskustassa
Enkhuizen vaikutti kivalta pienehköltä hollantilaiskaupungilta, jota voimme suositella pysähtymispaikkana IJsselmeerillä.

Avainsanat: 

Suwena Kap Hornissa eiku Hoornissa 13.6. - 14.6.

  • Posted on: 20 June 2013
  • By: Eve

Ihan vielä emme päässeet kaphoornareiden joukkoon, mutta olemme jälleen muutamia kokemuksia rikkaampia käytyämme Hoornin kaupungissa. Tämä idyllinen pohjoishollantilainen kaupunki on ollut tekemässä historiaa, kun vuonna1615 Etelämeren kultarikkauksista lukenut hollantilaiskauppias Jacob Le Maire sai houkuteltua kotikaupunkinsa Hoornin varustamaan kaksi laivaa. Kahdesta laivasta suurempi, nimeltään Eendracht kapteeninaan Willem Schout saapui Etelä-Amerikan eteläkärkeen vuonna 1616 ja he nimesivät sen kotikaupunkinsa Hoornin mukaan (Kaap Hoorn) Kap Hoorniksi.

Lähtiessämme Enkhuizenista säätiedotus lupasi 12 metrin tuulta. Ajettuamme ulos satamasta oli tuuli jo 15 metriä. Kun taas olimme päässeet sulusta läpi Markermeerille, puhalsi tuuli jo jatkuvasti yli 20 metriä sekunnissa. Markermeer on sen verran pieni ja matala vesialue, että näinkin kova tuuli sai aikaan vain metrisen aallon. Aalto oli kuitenkin hyvin jyrkkä, joten veden kuohuntaa ja pärskeitä kannelle kyllä riitti. Mikäs siinä vastatuuleen mennessä, sillä Suwena halkoi aaltoja kauniisti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ajoimme ilman purjeita vene yli 15 astetta kallellaan.

Voimakkaan tuulen vuoksi päätimme jäädä hieman keskustasta kauempana olevaan satamaan, sillä Grashaven on suurempi kuin keskustan idyllinen satama. Päätös oli ihan oikea, sillä saimme nopeasti hyvän paikan ja Suwenan kiinni turvallisesti laituriin. Näin kovalla tuulella kun ei oikein huvita pyöriä satama-altaassa paikkaa etsiskelemässä. Toki vaihtoehtona olisi ollut jäädä ankkuriin. Sekä Enkhuizenissa että täällä Hoornissa näytti olevan ankkuripaikkoja myös satama-altaassa.
Sisäänajo Hoornin kaupunkisatamaan
Hoorn tuuletti meidät tervetulleeksi, sillä koko ensimmäisen päivän tuuli vonkui takilassa jatkuvana 20 metrin voimalla. Koko sataman veneet pysyivät nöyrästi kallellaan tuulen laulaessa. Vasta perjantaiaamulla tuuli oli saanut puhallettua palkeensa tyhjiksi.

Perjantaiaamulla kävimme ihailemassa 1755 rakennettua kellotornia, joka aikanaan on rakennettu Hoornin puolustustorniksi. Se oli vielä aikaa ennen Afsluitdijk patoa, jolloin Hoorn kuten myös Amsterdam olivat Pohjanmeren satamakaupunkeja.
Andrus Hoornissa
Hoornin kaupunkin kanavia
Saimme vihiä kuninkaan vierailusta Hoornissa, kun nautimme perjantaina lounasta proomuravintolan kannella. Hollannin uunituore kuningas Willem-Alexander oli maakuntakierroksella kuningattarensa Máximan kanssa ja iloksemme juuri tänään oli Hoornin vuoro. Hoornin keskustan kadulle oli punainen matto levitetty valmiiksi odottamaan kuninkaallista paria ja kadut olivat täynnä innokkaita hollantilaisia.
Eve Hoornin proomuravintolassa
Pääsimme aivan aidan viereen odottamaan kuningasta ja kuningatarta saapuvaksi Hoorniin. Ihmisiä saapui koko ajan lisää ja odottava tunnelma kasvoi hetki hetkeltä. Turvamiehet kulkivat moneen kertaan varmistamassa yleisöaidan vieritse, että kaikki on kunnossa. Kun kuningas ja kuningatar saapuivat, he siirtyivät hyvin nopeasti punaiselta matolta tervehtimään kansalaisia ihan aidan viereen. Ystävällisen ja leppoisan oloinen kuningas Willem kätteli ihmisiä ohikulkiessaan. Olin tohkeissani, sillä myös minä pääsin kättelemään kuningasta. Nauroinkin Andrusille, että ”Nyt kättä ei voi pestä, sillä sain ripauksen kuninkaallisuutta.”
Hollannin kuningas Willem-Alexanderin kättelee Hoornissa
Hollannin kuninkaaliset tervehtimässä kansaa Hoornissa
Hoornin torilla kuninkaalle ja kuningattarelle esitettiin musiikkia. Torvisoittajat olivat asettuneet strategisesti hauskasti, sillä he soittivat toisen kerroksen ikkunoista eri puolilta toria. Soitanta oli tosi veikeän kuuloista. Kuninkaallisten poistuttua jatkuivat juhlat iltaan saakka. Torilla esiintyivät erilaiset bändit, musikantit ja illasta myös DJ.

Vielä lounaan aikoihin harmittelimme, kun missasimme Hoornista lähtevän höyryjunan, mutta päivästä kehkeytyi aivan toisella tavalla mielenkiintoinen.

Avainsanat: 

Volendam ja Edam 15.6.

  • Posted on: 24 June 2013
  • By: Eve

Hoornista oli vain pieni 10 mailin hyppy Volendamiin. Jälleen lyhyellä matkapyrähdyksellä saimme vesisateen niskaan, mutta sen jälkeen aurinko paistoi koko loppupäivän. Ajaessamme Volendamin satamaan tuli satamakapteeni jollalla vastaan näyttämään meille sopivaa kiinnittymispaikkaa. Saimme paikan aivan rantakadun puoleisesta laiturista, joten pääsimme keskelle vilkasta hulinaa.
Suwena Volendamin laiturissa
Suwena Volendamin laiturissa
Huomasimme, että satamakapteeni näytti käyttävän jollaa aktiivisesti, kun hän meni saapuvia veneitä vastaan. Hän muutoinkin piti satamasta hyvää huolta, sillä vain hetki saapumisemme jälkeen meillä oli kyljessä neljä venettä. Satamakapteeni kipusi lautan perimmäisiin veneisiin järjestelemään heille uusia paikkoja. Hän sanoi, ”ettei lautassa tällä kohtaan saa olla kuin enintään kolme venettä, jotta laituri pysyy ehjänä”. On hupaisaa seurata, miten ihmiset ovat ryhmäsieluja. Ensin ne kaikki neljä venettä pyörivät ympäri satamaa, kunnes yksi päätti tulla meidän kylkeen. Eipä aikaakaan, kun myös loput kolme venettä päättivät tulla samaan lauttaan, vaikka satamassa oli useita veneitä yksistään suoraan laiturin laidassa.

Meidän pääkohteemme oli pienen pieni Edam, mutta meidän syväyksellä emme pääse Edamiin saakka. Volendamista on vain parin kilometrin matka Edamiin, niinpä saimme kivan päiväkävelyn siinä sivussa.
Edamin keskustan venesatama
Volendamin ranta oli täynnä turisteja ja turistibussit ajelivat ristiin rastiin Volendamia. Kun saavuimme Edamiin, se oli heti paljon rauhallisempi, pieni kaupunki. Kapeat kadut ja tietysti kanavat mutkittelivat vanhojen talojen välissä. Tuntui kuin olisimme tipahtaneet Harry Potteriin, sillä yhtäkkiä olimme saapuneet Ollivandersin kaupan edustalle. Vain ne kaikki muut Viistokujan kaupat puuttuivat.
Ollivandersin kauppa ja pöllöposti Edamissa
Edamin kanavanäkymä
Halusimme nähdä Edamin juustomuseon, joka osoittautui todella flopiksi. Siellä oli vain hieman juustontekovälineitä ja paria juustoa myynnissä. Siinä kaikki.

Juuri ollessamme juustomuseon edustalla, kurvasi siihen ystävällinen hollantilaismies. Hän kysyi, ”tiedämmekö Edamin kelluvasta kellarista?” Itse asiassa kyllä ja se oli seuraava etsintäkohteemme. Hämmästykseksemme hän tarjoutui viemään meidät perille saakka ja toivotteli hyvät päivän jatkot museon edustalla. Uskomatonta, kuinka ystävällisiä hollantilaiset ovat.

Edamin kaupungintaloa vastapäätä sijaitsee Edamin vanhin tiilitalo, joka on rakennettu noin 1530 yksityiskäyttöön. Vasta 1895 se on muutettu museoksi, mutta se on säilytetty edelleen alkuperäisessä muodossaan. Esimerkiksi vain päkiänsyvyiset, todella pystysuorat portaat johtivat toiseen kerrokseen.

Mielenkiintoisinta oli ilman muuta kelluva kellari, johon pääsi laskeutumaan keittiöstä. Kansanperinne kertoo, että kelluvan kellarin olisi rakennuttanut merikapteeni, joka kaipasi takaisin merille. Todennäköisintä on kuulemma kuitenkin se, että vapaasti vuorovedessä kelluva tiiliarkku säilytti ruoat kylmänä. Astuessani kelluvaan kellariin, tunsi kuinka se keinahteli vapaasti vedessä. Vain vanhat oluttynnyrit maistiaisineen puuttuivat, jotta olisi päässyt kunnolla autenttiseen tunnelmaan.
Eve Edam museon kelluvassa kellarissa
Eve Edam museon kierreportaissa
Edam museon jyrkät portaat
Tehdessämme kesän matkareittiä Edam juuston historia sai meidät kiinnostumaan Edamista. Edam-juusto tuli maailmankuuluksi juustoksi 1300 - 1700-luvuilla, sillä sen säilyvyys oli pitkä ja näin ollen sitä oli helppo kuljettaa merillä. On hauskaa ajatella, kuinka joidenkin mielestä Edamin kuuluisuus maailmalla perustuu muka siihen, että aikoinaan laivat käyttivät ammuksen mallisia Edam-juustoja kanuunoissaan niiden kestävyyden ja pyöreän muodon vuoksi. Tarua tai totta, niin nyt olemme kävelleet hollantilaisten jalanjäljissä ja voimme jatkaa matkaa nykypäivän Hollannissa.
Juustokauppa Edamissa
Iltasella pääsimme maistelemaan tämän päivän olutta. Suwena oli kiinni aivan rantakadun lukuisten ravintoloiden edustalla. Elämää musiikkia ja ihmisten ilonpitoa raikui veneelle saakka, niinpä mekin liityimme joukkoon. Baarissa tarjoilijat kulkivat täysien oluttarjottimien kanssa. Olut oli laskettu pieniin kahden desin laseihin, joita janoiset ostivat aina tarjottimellisen kerrallaan koko seurueelle. Niinpä ihmisillä oli useita lasitorneja edessään ja meteli oli melkoista. Kun meidänkin jano oli sammutettu, oli hyvä palata Suwenalle valmistautumaan seuraavan aamun Amsterdamin matkaamme.

Avainsanat: 

Amsterdam 16.6. - 20.6.

  • Posted on: 29 June 2013
  • By: Eve

Sunnuntaipurjehduksella oli valtavasti veneitä, kun teimme lyhyen siirron Volendamista Amsterdamiin. Markermeeriltä siirryimme vain Oranjesluizen sulun kautta, kun olimme jo IJ järvellä, jonka varrella Sixhaven marina sijaitsee.
Suwena IJ järvellä saapumassa Amsterdamiin
Kun soitin Sixhaveniin varatakseni meille paikan, kertoi satamakapteeni, että ”Sixhaveniin ei voi tehdä varauksia. Satama on suhteellisen pieni, mutta jokainen vene on aina saatu kiinnitettyä.” Se todella piti paikkaansa. Ensin veneet kiinnitetään aisapaikkoihin ja laitureihin. Sen jälkeen veneiden viereen, taakse tai eteen kiinnitetään seuraava venekerros. Meidän ensimmäinen paikka oli kahden aisapaikan väliin jäänyt pätkä laituria ja saimme kylkeemme lisää muita veneitä. Seuraavana päivänä veneiden jatkaessa matkaa, siirryimme aisapaikalle ja hetkessä meidät oli jälleen ympäröity uusilla veneillä. Kaikki tapahtui hyvin leppoisasti, joten mitään hämminkiä veneiden ristiin rastiin kiinnittämisestä ei syntynyt. Kun tiesimme, että jatkamme matkaa torstaiyöllä Staande Mast -reittiä pitkin, siirsimme veneen heti torstaiaamulla lähemmäs satama-aukkoa. Olisi ikävää huomata illalla olevansa motitettuna, eikä pääsisi ulos satamasta ja joutuisi kokeilemaan onneaan vasta seuraavana iltana. Staande mast reitillä kun avataan vain kerran Amsterdamin sillat keskellä yötä, on siellä oltava paikalla oikeaan aikaan.
Suwena Sixhaven marinassa Amsterdamissa
Sixhaven marina Amsterdamissa täynnä veneitä
Sixhavenista on näppärä kulkuyhteys Amsterdamin keskustaan jatkuvasti IJ järven yli kulkevilla lautoilla. Jokainen lautta, jolla muutaman päivän aikana kuljimme, oli joka kerta tupaten täynnä pyöräilijöitä ja mopoilijoita. Pyöräilijöiden määrä varsinkin on hämmentävän suuri, sillä amsterdamilaiset pyöräilevät aamusta yöhön ja todella joka menoon. Miehet puvuissaan, naiset korkkareissaan ja jopa matkalaukkua kädessä kannattelevat pyörämatkaajat suhahtelivat joka suuntaan. Heillä on jopa erilliset liikennevalot pyöräteillään, eivätkä he väistä jalankulkijoita, joten heidät saa todellakin ottaa tosissaan huomioon kuljeskellessa jalkapatikassa Amsterdamissa. Pelkästään 3-kerroksinen pyöräparkki päärautatieaseman vieressä vakuuttaa, että hollantilaiset ovat pyörähullua kansaa.
Amsterdamin rautatieaseman pyöräparkki
Amsterdam on todellinen lomaparatiisi, mikäli haluaa viettää mielenkiintoisen kaupunkiloman. Tekemistä ja näkemistä on niin paljon, että aika ei todellakaan tule pitkäksi. Netti on onneksi pullollaan hyviä matkavinkkejä, joten mainitsemme tässä vain pari veneilijän näkökulmasta hauskaa nähtävää.

Amsterdam on täynnä keskenään risteäviä kanavia, niinpä veneet kuuluvat oleellisena osana Amsterdamin kaupunkikuvaan. Kun lähdimme helteisen tiistaipäivän päätteeksi parin tunnin päivällisristeilylle Amsterdamin kanaville, oli hienoa päästä näkemään kaupunkia myös kanavilta päin. Jokilaiva lipui kanavasta toiseen kääntyillen vilkkaan veneliikenteen seassa. Samalla kun nautimme neljän lajin päivällismenusta, pääsimme kokemaan Amsterdamin rentoa tunnelmaa. Ohitsemme lipui upeita vanhoja taloja. Perinteisesti talot ovat aika kapeita, mutta monikerroksisia. Hollantilaiset käyttävät ikkunoissaan suhteellisen vähän verhoja, joten saimme kurkistaa suoraan päivällispöydästä heidän koteihinsa.
Kanava Amsterdamissa
Eve juttelemassa kanavalaivan kipparin kanssa
Päivällisristeily Amsterdamin kanavilla
Amsterdamin kanaville olisi toki voinut mennä retkeilemään myös omalla jollalla. Siinä olisi kuitenkin ollut äkkiä eksyksissä, sillä kanava haarautuu vähän väliä uusiksi kanaviksi. Kanavaristeyksiä on kuin sokkeloisessa Pariisissa katuja. Lisäksi halutessaan Amsterdamissa voi vuokrata myös veneen. Paikallisen nuorison suosiossa näytti olevan veneen vuokraaminen omalla kaveriporukalla. Siinä on mukava siemaista hieman viiniä auringon laskiessa ja katsella kaupungin menoa. Kun heille näytti nälkä yllättävän, he vain pysäyttivät veneen kanavan laituriin ravintolan lähelle ja noutivat take away ruokaa mukaan veneeseen ja bileet jatkuivat.
Kapea parkkiruutu Amsterdamin kanavan varrella
Partyboat Amsterdamin kanavilla
Asuntolaivat ovat tärkeä osa Amsterdamin tunnelmaa. Pitkin kanavien varsia nököttää lähes 2300 asuntolaivaa. Ne kaikki on kytketty kaupungin viemäri- vesi-, sähkö ja kaasuverkkoon. Asuntolaivat ovat joko vanhoista rahtialuksista jälkirakennettuja asuntolaivoja tai suoraan betonista valettuja kelluvia taloja. Jos tänä päivänä haluaa hankkia asuntolaivan, on se ostettava, sillä vapaita asuntolaivapaikkoja ei ole. Prinsengrachtin varrella oleva Hendrika Maria on yli sata vuotta vanha museolaiva, johon pääsee myös sisälle katsomaan, millaista asuntolaivassa olisi asua.
Asuntolaivoja Amsterdamissa
Asuntolaiva Amsterdamissa
Amsterdamissa ehkä yllätti eniten turistien runsaus. Ainahan turisteja on suurissa kaupungeissa, mutta Amsterdam todella pursuu turisteja. Joka vuosi viisi miljoonaa vierailijaa käy kaupungissa yöpymässä. Mahtavatkohan coffee shopit ja punaiset lyhdyt todella tuoda kaupunkiin noin paljon väkeä vai onko se lukuisien museoiden ja tietenkin Rembrandtin ja Van Goghin ansiota? Joka tapauksessa neljä päivää vilahti Amsterdamissa nopeasti ja nyt on aika suunnata ajatukset Staande Mast –reittiin ja lukuisiin edessä odottaviin siltoihin.

Avainsanat: 

Staande Mast reitillä Amsterdamista Goudaan 20.6. - 21.6.

  • Posted on: 1 July 2013
  • By: Eve

Hollantilaiset ovat veneilykansaa, sillä Hollannissa on 6000 kilometriä kanavia ja vesireittejä. Toki kanavilla on runsaasti siltoja ja suurin osa niistä on kiinteitä. Samalla pitää ottaa huomioon myös kanavien syvyys, joten kanavakartta on tarpeellinen, kun liikkuu veneellä Hollannissa. Eipä ihme, että veneistä suurin osa on moottoriveneitä tai purjeveneitä, joissa masto on kaadettavissa. Suwenassa mastojen kaataminen on niin iso projekti, että me valitsimme niin kutsutun masto pystyssä reitin (Staande Mast route) halki eteläisen Hollannin.

Amsterdamista etelään olisimme voineet mennä myös Haarlemin kaupungin kautta, jolloin olisimme voineet matkata päivällä. Tällöin noin 15 mailin mutka olisi sisältänyt 21 siltaa ja yhden sulun lisää sekä odotusajan niiden jokaisen kohdalla. Me kuitenkin päätimme matkata Amsterdamista Goudaan suorinta reittiä, joka tarkoitti yömatkaa halki Amsterdamin.
Eve valmistelee lähtöä Amsterdamin Sixhaven marinasta
Staande Mast –reittiä pääsee Amsterdamista Etelä-hollantiin Willemstadiin saakka. Reitistä löytyy hyvä opaskirja, jonka me saimme Sixhavenin marinasta vihkosena. Sen voi myös ladata PDF:nä netistä. Ohje on hollanninkielinen, mutta siitä löytyy myös lyhyt tiivistelmä englanniksi.

Pohjoisesta reitti alkaa Singelgrachtbrug maantiesillasta, joka pyydetään avattavaksi VHF:llä kanavalla 22. Samalla siltavahdille tulee ilmoittaa oma vene mukaan yöeskaaderille (night convoy). Veneistä kerätään joka yö vain yksi eskaaderi. Eskaaderi pääsee alkamaan vasta, kun vilkas rautatieliikenne on ylittänyt Amsterdamin päärautatieasemalle johtavan rautatiesillan. Näin ollen eskaaderi alkaa yleensä keskiyön ja aamukahden välillä. Samoin etelästä päin kerätään vain yksi eskaaderi ja sille ilmoittaudutaan samalla tavalla VHF kanavalla 22 Nieuwe Meersluis sululla.
Staande mast reitin eka silta Singelgrachtbrug
Kanavan varressa Singelgrachtbrugin ja rautatiesillan välillä on reilusti tilaa kiinnittää vene ja jäädä odottamaan eskaaderin lähtöä vaikkapa jo alkuillasta, mikäli haluaa ottaa pikku tirsat ennen yöllistä retkeä. Eskaaderille on kuitenkin ilmoittauduttava kello 23.00 mennessä. Jos junat ovat myöhässä, voi odotus venyä pitkäksi. He kuitenkin ilmoittavat kanavalla 69, kun rautatiesilta avataan.

Meidän eskaaderi pääsi matkaan jo puoli yhdeltä. Neljän mailin matka halki öisen Amsterdamin oli kiintoisa kokemus. Rautatiesillan avaus oli lähtölaukaus 11 sillan ja yhden sulun matkalle. Kaikki sillat avattiin vuorollaan hyvin sujuvasti. Jouduimme odottamaan korkeintaan 5 minuuttia joidenkin siltojen kohdalla, sillä siltavahdit siirtyivät sillalta toiselle avaamaan meille aina seuraavaa siltaa. Meidän eskaaderissamme oli neljä venettä: yksi saksalainen, kaksi hollantilaista ja Suwena. Eskaaderi kestää 1,5 - 2 tuntia riippuen siltojen avautumisista.

Tuntui jännältä ajaa omalla veneellä keskellä yötä pitkin Amsterdamin kanavia. Yllättävän paljon ihmisiä oli vielä liikenteessä niin kävellen kuin pyöräillen. Kaupunki oli hereillä ja elämä hyöri ympärillämme. Kanavamatkaamme valaisivat vain katuvalot. Toki monissa kodeissa paloivat vielä valot. Eskaaderi halki Amsterdamin oli todella hieno kokemus.
Yöeskaaderi Amsterdamissa
Suwena öisillä Amsterdamin kanavilla
Pysähtynyt liikenne yöeskaaderilla Amsterdamissa
Kun eskaaderi saapui Nieuwe Meer järvelle, lähtivät veneet omille teilleen. Me ensin kokeilimme paria ensimmäistä satamaa kiinnittyäksemme, mutta syväys ei riittänyt Suwenalle. Olisimme toki voineet jäädä myös heti sulun jälkeen odotuslaituriin. Hetken siinä mietittyämme päätimme jatkaa matkaa. Ajoimme puolitoista mailia Nieuwe Meer järven halki ja vielä puoli mailia kanavassa, kunnes saavuimme Schiphol lentokenttää edeltävälle maantie- ja rautatiesilloille. Sitten olikin jo aika tuumailla valvommeko vielä pari tuntia, kunnes sillat avataan vai mennäänkö nukkumaan. Schiphol sillat avataan aamulla kello 05.00 ja seuraavan kerran 12.30. Kun olimme kiinnittämässä Suwenaa, huomasimme, että Suwenan edessä oli eskaaderissa matkannut saksalaisvene. He aikoivat olla reippaita ja valvoa aamu viiteen ja siirtyä Schipholin toiselle puolelle nukkumaan. Me taas päätimme ottaa parin tunnin tirsat odotellessamme. Suunnitelmaan tuli muutos, kun pää oli kallistumassa tyynyä kohti kello 03.00, päätimme, ettei meillä ole kiire. Jatketaan matkaa sitten puolilta päivin. Onhan meillä edessä koko päivä kanavilla. Kuten jo silmiä ummistaessamme arvelimmekin, saksalaiset kävivät ystävällisesti koputtelemassa aamu viideltä, jotta emme myöhästyisi sillanavauksesta. Eiväthän he voineet tietää, että peiton alla tuli suunnitelmiin muutos.

Schipholin silta voidaan avata ammattiliikenteelle myös muina aikoina, joten pidimme aamulla peukkua, että jokin kaupallinen alus saapuisi. Saapuihan niitä, mutta ne kaikki mahtuivat ajamaan suoraan sillan alitse. niinpä me odottelimme innokkaasti puolta päivää.
Schiphol silta Staande Mast reitin varrella
Staande Mast reitin kanavat ovat osittain maan yläpuolella
Matkamme pääsi jatkumaan aivan aikataulussa heti puoli yhdeltä ja siitä alkoi 23 avattavan sillan päivämatka. Schipholin sillan jälkeen seuraava viisi siltaa avataan sitä mukaan kun veneet niitä lähestyvät. niitä seuraavat kuusi siltaa ovat Alphen aan den Rijn kaupungin kohdalla. Kanavaopas kertoi, että he pyrkivät saamaan myös veneet eskaaderissa näiden siltojen ali, jotta avattavat sillat eivät häiritsisi liikaa autoliikennettä. Eskaaderiksi näytti riittävän kaksi venettä, sillä sillat avattiin meille todella sujuvasti. Kaupunki näytti myös tosi viehättävältä ja ehdimme jo pohtia, pysähdymmekö tänne päiväksi. Päätimme kuitenkin jatkaa Goudaan, jonne olimme alun perin matkalla. Kaikki muut sillat avautuivat todella nasakasti.
Kaupunkinäkymä Staande Mast reitiltä
Hollantilaisia taloja Staande Mast reitin varrella
Hollantilaisia taloja Staande Mast reitin varrella
Hollantilaisia taloja Staande Mast reitin varrella
Olimme iloisia, että saavuimme Goudan rautatiesillalle jo ilta kuudelta. Rautatiesilta avataan vain parin tunnin välein ja 18.30 oli seuraava avaus. Sillan kupeessa oli kymmenen venettä odottamassa ja joukossa oli jälleen tuttu saksalaisvene. On jännää, kuinka eri aikataulussa liikkuessa kohtaa samoja veneitä useaan kertaan.

Missään kymmenestä veneestä ei näkynyt liikettä ja VHF:n vauhdikkaasta hollanninkielestä emme ymmärtäneet kuin sanan, problem, joten jatkoimme odottamista. Syy ei meille selvinnyt, mutta silta avattiin vasta aikataulun seuraavan avaamisen mukaisesti 20.30.

Olimme suunnitelleet jäävämme WV Gouda marinaan, joka on pian rautatiesillan jälkeen. Kun ajoimme satamaan sisälle, oli järkytys huomata, että satama sijaitsi teollisuuden keskellä. Lisäksi syväys ei meinannut riittää. Ainoa sopiva paikka Suwenalle olisi ollut teräksisen suuren proomun kyljessä. Vaikka kiinnityspaikat Goudan kaupungin kanavien varressa olivat epävarmoja syväyksen vuoksi, niin WV Goudan satama oli niin karu, että päätimme jatkaa Goudan keskustaan saakka.

Goudaan pääsee Nieuwe Gouwe kanavaa pitkin, joten huomasimme jälleen odottavamme vielä yhtä lisäsiltaa avattavaksi. Matkamme kuitenkin tyssäsi sillan jälkeen, sillä Goudaan johtava sulku oli sulkeutunut jo kello 20.00. Kiinnitimme Suwenan Ir. De Kok van Leeuwensluis sulun edustalle kylkikiinnitykseen paaluihin. Huvittavaa oli, että Suwenan peräpuolella oli jälleen tuttu saksalaisvene. Päivä oli ollut pitkä ja tapahtumarikas. Olimme kuitenkin saapuneet matkasuunnitelmamme toiseen juustoetappiin Goudaan.
Meille tuntematon liikennemerkki Hollannin kanavilla

Avainsanat: 

Gouda 21.6. - 23.6.

  • Posted on: 4 July 2013
  • By: Eve

Kun juhannusaattoiltana jäimme sulun edustalle yöksi, ajattelimme, että aamulla siirrämme Suwenan Goudan keskustaan kanavan varrelle. Aamulla taas suunnitellessamme sulkuun lähtöä, huomasimme, että sulku toimii sunnuntaisin vain heinä- ja elokuussa. Jos siis siirrymme keskustaan, emme pääse jatkamaan matkaa sunnuntaina kuten alun perin ajattelimme. Sululta oli kuitenkin vain puoli kilsaa matkaa ihan Goudan kaupungin sydämeen, joten Suwena sai pitää paikkansa Nieuwe Gouwe kanavan varressa sulun odotuslaiturissa.
Suwena Goudan sululla
Goudan keskusta oli juuri niin ihastuttava vanha kaupunki kuin olimme odottaneet. Tori on edelleen kaupungin sydän, jossa kaupungintaloa ympäröi markkina-alue. Lauantaina onneksi siellä oli markkinat, joten pääsimme mukaan markkinatunnelmaan. Varsinaiset juustomarkkinathan Goudassa järjestetään torstaisin.
Markkinat Goudan kaupungintalon ympärillä
Goudan kanava
Goudassa on Hollannin vanhin goottilainen kaupungintalo. Stadhuis on rakennettu 1448. Juhlavassa hääsalissa edelleenkin järjestetään vihkiäisiä. Me kävimme testaamassa vihkituolit. Ne tuntuivat oikein lupaavilta.
Eve ja Andrus Goudan vihkituolissa
Eve Goudan kaupungintalon juhlasalissa
Historiallista kaupungintaloa vastapäätä on vaakahuone (de Waag). Se on rakennettu 1668 - 1670. Perinteisesti juustomarkkinoilla on käyty kiivasta tinkausta kauppiaan ja ostajan välillä. Kun kauppa on vahvistettu käsiläpsäyksin, on ollut aika viedä juusto punnittavaksi vaakahuoneelle. Vaakahuoneelle juustot ovat kärränneet erilliset juustonkantajat. Meillä tuo juuston ostaminen oli huomattavasti helpompaa, sillä ostimme useammanlaista Gouda juustoa suoraan juustokaupasta. Aikamme maisteltuamme ja myyjän suosituksia kuunneltuamme, myyjä leikkasi haluamamme kokoiset köntit juustoa, jotka hän vielä kääräisi kunkin omaan paperiin.
Goudan juustokaupassa
De Waag, Goudan vaakahuone
Gouda on muuten vanhin, tunnettu juusto, jota edelleen valmistetaan. Ensimmäinen maininta Gouda-juustosta on jo vuodelta 1184. Hollantilaiset juustovalmistajat jakavat juustonsa kuuteen eri luokkaan.

  • Jonge kaas (4 viikkoa)
  • Jong belegen (8 - 10 viikkoa)
  • Belegen (16 - 18 viikkoa)
  • Extra belegen (7 - 8 kuukautta)
  • Oude kaas (10 - 12 kuukautta)
  • Overjarige kaas (18 kuukautta tai enemmän)

Hollantilaiset eivät turhaan ole ansainneet menestyksekkäiden kauppiaiden mainetta. Onhan se ollut loistava business idea. Mietimme nimittäin, mitä vanhempi ja tummankeltaisempi juusto on, niin se pääsee siirtymään seuraavaan juuston ikäluokkaan ja hintalappukin uudistetaan. Mutta eihän tämä ole ainoa kulinaarinen herkku, joka iän myötä paranee. Voi nam, kuinka hyvää tuo vuoden vanha Oude Kaas Gouda olikaan.

Jäimme Goudaan päivän pidempään kuin alun perin ajattelimme. Suwena oli koko ajan sulun edustalla kiinni. Mietimme jo, että tuleeko joku meidät häätämään sulun odotuslaiturista pois, koska se ei ole tarkoitettu pitkä aikaiseen kiinnittymiseen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka joustavasti hollantilaiset tulkitsevat sääntöjä. Meillä Suomessa kun kaikki tehdään niin kirjaimellisesti. On mukavaa nähdä, että asioita voi hoitaa rennosti, jos tilanteesta ei ole kenellekään häiriötä. Tämä rentous näkyi monessa paikassa hollannissa. Avattavien siltojen ali hollantilaiset pujahtivat heti kun silta oli puoliksi auki, vaikka valo vielä paloi punaisena. Samoin suluissa portit olivat vasta sopivasti raollaan, kun niin veneet kuin laivat olivat jo matkalla ulos sulusta. Niin ikään kartiot taisivat lepäillä sitloodassa, kun moottori avitti purjeita. Saksassa kartion käyttöä poliisit valvoivat tiukasti, mutta Hollannissa se ei ilmeisesti ole niin nökö nuukaa.

Goudassa saimme myös vieraita Hollannin itäiseltä reunalta, kun Koos ja Ria lähtivät lauantaiajelulle tapaamaan meitä Suwenalle. Vietimme hauskan illan rupatellessa ja ilta vierähti nopeasti. Kävimme myös yhdessä syömässä herkullisen päivällisen kalaravintolassa Goudan torin laidalla.

Kun tulette veneellä Goudaan, kannattaa ehdottomasti tulla kaupunkiin saakka. Tämä viehättävä, vanha kaupunki Etelä-Hollannissa on todella käymisen arvoinen ja varsinkin kun se on aivan Staande Mast reitin varrella.

Avainsanat: 

Rotterdam 24.6. - 26.6.

  • Posted on: 5 July 2013
  • By: Eve

Kun lähdimme Goudasta kohti Rotterdamia, paloi Nieuwe Gouda kanavan sillassa kaksi punaista valoa. Satamakapteeni tuumasi iloisesti meille, että ”silta on kaput”. Siinä sitten mietimme, että onkohan se pitkäänkin kaput vai pääsemmekö jatkamaan matkaa? Sillalla korjausmies puuhasi touhukkaasti, joten odotimme sillan edustalla toiveikkaina. Hetken kuluttua syttyi vihreä valo ja silta alkoi jälleen toimia ja näin Gouda jäi taaksemme.
Eve valmistelemassa lähtöä Goudassa
Heti Goudasta lähdettyämme on Julianasluis sulku. Kun olimme ajaneet sulusta ulos, olimme palanneet jälleen takaisin vuorovesialueelle. Matka Goudasta Rotterdamiin oli vain 13 mailia, josta viimeiset mailit ajoimme jo Maas-joella. Heti kun käännyimme kanavalta Maas-joelle, tupsahdimme keskelle erittäin vilkasta laivaliikennettä. Rotterdamin satama on Euroopan suurin, joten laivoja tuli ja meni joka suuntaan jatkuvana virtana. Suwena tuntui niin pieneltä keskellä rahtilaivoja.
Hollannin suluissa fentsut pitää laskea veteen
Veneiden säilyttäminen Maas-joella
Me olimme matkalla City Marinaan, jonne päästäksemme poikkesimme Maas-joelta pienemmälle kanavalle. Vielä yksi silta piti pyytää avattavaksi ennen kuin pääsimme ajamaan satamaan. City Marina sijaitsee keskellä kerrostaloaluetta, lyhyen kävelymatkan päässä Erasmus-sillalta. Satama oli siisti ja todella rauhallinen. Ja mikä parasta, aivan sataman viereisessä talossa sijaitsee jumbo-kokoinen ruokakauppa. Oli mukavaa bunkrata Suwena oikein olan takaa, kun painavia kasseja tarvitsi kantaa kerrankin vain pienen matkan veneelle.
City Marina Rotterdamissa
Tiistai sujui huoltopäivän merkeissä, kun Andrus suoritti kuukausitarkastusta Suwenalle. Kun iltapäivällä kippari ilmoitti Suwenan olevan täydessä iskuvalmiudessa jälleen Pohjanmerelle, pääsi miehistö pyörähtämään hieman myös Rotterdamin keskustassa. Reilu pari viikkoa Hollannissa on vilahtanut todella vauhdikkaasti, joten aivan viime hetkellä ehdimme vielä maistaa Hollannin omia erikoisia pannukakkuja, poffertjes. Pienet pompannapin kokoiset pannukakut hollantilaiset nauttivat sokerin ja runsaan voinapin kera. Hyviltä ne kuitenkin maistuivat myös tuoreilla mansikoilla.

Rotterdamin ilmapiiri on ehdottomasti aivan erilainen kuin mikään muu hollantilainen kaupunki, jossa olemme matkallamme pysähtyneet. Kun Amsterdamin taloissa on vain muutama kerros, on Rotterdamissa paljon korkeita erikoisia taloja. Rotterdam pommitettiin todella perusteellisesti toisessa maailmansodassa. Vaikka kaupunkia uudelleen rakennettiin vauhdikkaasti 1950 – 1970-luvuilla, niin ilmeisesti vasta 80-luvulla on arkkitehdeille annettu vapaat kädet. Nyt kaupunkikuva on todella jännä ja viehättävän moderni. Lähes jokainen talo on erilainen, erivärinen tai jotenkin muuten omaperäinen. Oli pyöreä talo sekä kärjellään oleva kuutio. Rumat laatikkotalot oli onneksi unohdettu. Kaupunki on kuin väläys tulevaisuudesta. Tämä on jälleen niitä veneilyn mukavia puolia, kun pääsee näkemään hyvin erilaisia paikkoja.
Kuutiotaloja Rotterdamissa
Olimme varanneet Rotterdamiin sään varalle välipäiviä, mutta Pohjanmeri oli suosiollisella tuulella. Näin ollen keskiviikkona irrotimme köydet Hollannista ja lähdimme kohti Belgiaa. Ensin kuitenkin meillä oli edessä Euroopan suurimman ja siten vilkkaimman satama-alueen laivat. 15 mailia alas Maas-jokea kohti Pohjanmerta piti Andrusin olla valppaana. Jos maanantaina tuntui, että olimme keskellä vilkasta liikennettä, niin nyt olimme konttilaivojen valtatiellä. Juuri Europoort sataman kohdalla Maas-joen suulla olimme keskellä neljää ”tuhatjalkaista”. Siinä sai Andrus ohjata Suwenaa tarkkana, kun vastaan ajoivat kaksi ja perästä lähestyivät vielä kaksi muuta yli tuhat jalkaa pitkää konttilaivaa. Olivat muuten matkalla Suezin kanavalle, joten heillä oli edessään hieman pidempi matka kuin meidän 79 mailin hyppy Belgiaan.
Suwena odottaa Erasmus-sillan avautumista
VTS valvontatorni Maas-joella
Kun saavuimme Maas-joella 1031 kilometripylvään kohdalle, oli myös meidän huviveneenä ilmoittauduttava VHF:n kanavalla 3 Maas Entrance valvomoon. Saimme heti tarkat ajo-ohjeet, miten meidän tulee ajaa ulos Maas-joelta Pohjanmerelle noiden neljän konttilaivan välistä.

He ohjaavat hyvin tarkasti myös huviveneitä, sillä juuri oikeassa kohdassa kuului VHF:ltä komento ”Suwena, turn port now”. Näin ehdimme pois tieltä juuri oikeassa kulmassa sekä edestä että takaa lähestyvien tuhatjalkaisten alta. Lopuksi saimme vielä hyvän matkan toivotukset Maas Entrance valvomosta, kun olimme poistumassa heidän valvonta-alueeltaan.

Oli hienoa huomata, että myös huviveneet saavat kerrassaan ammattimaista palvelua Maas Entrance valvomolta. Kiitos siitä.

Saavuttuamme merelle jokisuiston kohdalla aallot alkoivat höykyttää Suwenaa. Olimme kohdassa, jossa 7 solmun tuuli ja 3 solmun jokivirta kohtasivat. Kun niihin vielä lisättiin jokisuiston editse poikittain kulkeva parin solmun merivirta, oli cocktail valmis. Aallot olivat 1,5-metrisiä ja melko jyrkkiä. Keikutusta kuitenkin kesti vain sen hetken, kun pääsimme pois jokisuistosta. Aallot pienenivät heti alle puoli metrisiksi ja matka jatkui miellyttävänä Belgiaan Zeebrugge satamaan saakka.

Avainsanat: 

Viehättävä ja historiallinen Brugge 26.6. - 28.6.

  • Posted on: 8 July 2013
  • By: Eve

Saavuimme Rotterdamista Zeebruggeen ilta yhdeksältä. Saimme siellä kuulla, että seuraava sulutus yläjuoksuun olisi Zeebruggen satamasta 23.30, joten jälleen suunnitelmamme muuttuivat ja jäimme yöksi Zeebruggeen. Saimme tutusti vesikuuron niskaamme juuri kiinnittäessämme Suwenaa Royal Belgium Sailing Club marinan laituriin. Koko ajan vilkkaan Zeebruggen laivasataman lastausäänet kuuluivat veneseuran satamaan saakka, niinpä heti aamusta halusimme jatkaa matkaa kohti Bruggea.

Zeebruggestä voi siirtyä kanaville joko sataman länsipäässä olevan pienemmän ja vanhemman sulun kautta. Vanha sulku on käytössä vain arkisin kello 08.00-16.00. Meidät ohjattiin uuteen sulkuun, joka on sataman itäpäässä. Kumpaankin sulkuun huviveneet pääsevät vain kaupallisen liikenteen mukana.

Vandamme osoittautui suurimmaksi suluksi, jossa olemme koskaan olleet. Vandammen sulku on 500 m pitkä, 57 m leveä ja 18,5 metriä syvä. Siihen mahtuu 527000 kuutiota vettä, joka on saman verran kuin 211 olympia-altaallista vettä yhteensä. Onneksi Hydra ruoppaajan kapteeni kutsui Suwenan tervetulleeksi kiinnittymään heidän kylkeensä, sillä sulun seinät on suunniteltu laivoja varten.

Tunnin sulutus vierähti leppoisasti siinä rupatellessa Hydran kapteenin kanssa. Hän kertoi, että Hydraan mahtuu 1800 tonnia hiekkaa ja noin tunnissa ruuma on täyteen lastattu. Kuulemma paluumatkalla ruoppauspaikalta he voivat menettää parin metrin aallokossa aina muutaman sata tonnia hiekkaa takaisin mereen. Siinä sitä sitten lilluimme 20 tonnin painoisen Suwenan kanssa täyteen lastatun ruoppaajan vierellä. Saimme myös kapteenilta hyvät ajo-ohjeet Bruggeen siltojen avauksineen ja kaikkineen. Terkut Hydran kapteenille!
Eve ja Hydran kippari keskustelemassa Zeebruggen sulussa
Kun olimme alittaneet kolme siltaa, saavuimme Bruggeen. Valitettavasti tuuli puhalsi kanavan länsipuolelta, joten ihan järkyttävä teollisuuden löyhkä löi meitä suoraan kasvoihin. Siinä hämmentyneinä ehdimme jo miettiä, että palaammeko heti Zeebruggeen. Kun sulkuakaan ei meille avattu, jotta olisimme päässeet ajamaan Bruggen kauniin kaupungin kanavan varteen, oli aika jälleen tehdä päätöksiä.

Juuri ennen Bruggen sulkua on kanavan itäpuolella Brugse Zeil- en Yachtclub, jonne päätimme pysähtyä hetkeksi ja käydä edes lyhyesti pyörähtämässä Bruggen kaupungissa. Loppujen lopuksi päätimme jäädä Bruggeen ihan rauhassa pariksi päiväksi. Itse yachtclub on todella viihtyisä, vaikka se sijaitseekin valitettavan lähellä teollisuutta. Seuranjäsenet kertoivat, että he ovat hankkimassa seuralle myös vieraspyöriä, joilla vierasveneilijät voivat tehdä retkiä kaupunkiin. Satamasta on nimittäin noin puolen tunnin kävelymatka keskustaan.
BZYC veneseuran satama Bruggessa
Bruggen kaupunki on uskomattoman hyvin säilynyt keskiaikaisessa asussaan. Brugge eli ranskaksi Bruges on Belgian suurin matkailukohde, eikä ihme. Siellä on niin suklaa-, timantti-, pitsi-, olut- kuin muitakin perinteisimpiä taidemuseoita tutkittavaksi. Me vierailimme Historium museossa, joka oli mieleenpainuvin museokokemus ikinä. Historium museossa jokainen saa audiolaitteen kuulokkeineen. Kun kävelee huoneesta toiseen, multimediaesitys kertoo tarinan Bruggen kulta-ajalta. Näytelmä rakkaustarinasta, joka kietoutuu taidemaalari Jan van Eyckin oppipojan Jacobin ja maalauksen Anna neidon ja vihreän papukaijan ympärille vuonna 1535, oli hauskasti toteutettu. Multimediaesityksen puitteet oli rakennettu todella upeasti. Huoneet olivat autenttiset, siellä täällä oli käytetty tuoksuja, ääniefektejä ja keskiaikaisia rakenteita elävöittämään tarinaa. Historium on avattu vasta viime kesänä 2012, mutta siitä varmasti tulee todellinen menestys. Se oli kerrassaan upea 45 minuutin hyppy menneisyyteen.

Brugge on kuuluisa suklaasta ja oluesta. Pitihän meidänkin sortua chocolatier kauppojen ihanuuksiin. Käsintehtyjä täytettyjä keksejä ja mitä erilaisimpia suklaita patsaista lähtien oli tarjolla. Myös olutkauppa oli nimensä veroinen, niin laaja oli tarjolla oleva valikoima. Tummanoluen ystävänä Brugse Zot maistui erittäin hyvältä ja löi laudalta Leffe Brune oluen, jota aikaisemmilta Belgian matkoiltamme olemme kotiin vieneet.
Keskustori Markt Bruggessa
Keskustori Markt Bruggessa
Kanava Bruggessa
Hevoset odottavat kyytiläisiä Bruggen torilla
Oli jännä tutkia vanhaa karttaa Bruggesta, joka havainnoi selvästi sen, miksi keskiaikaista Bruggea kutsuttiin Euroopan New Yorkiksi. Tuohon aikaan merenpohja ei ollut vielä noussut nykyiselle tasolle, joten Brugge sijaitsi paljon lähempänä merta ja siellä oli vilkas laivaliikenne ja tietysti sen myötä Brugge oli aktiivinen kauppakaupunki. Väitetään myös, että nykypäivän pörssi on saanut alkunsa ja myös nimensä Bruggesta, kun bruggelaisen kauppiassuvun van der Bursen talossa lähti pörssitoiminta kehittymään vuonna 1309. Heidän sukuvaakunassa oli tunnusmerkkinä kolme rahapussia (ranskaksi bourse).

Andrus pääsi hieman tutustumaan myös BZYC purjehtijoihin, kun he kutsuivat hänet clubitalon terassille oluselle. Siinä rupatellessa selvisi, että belgialaiset eivät näytä uskovan, että Itämeressä ei ole vuorovettä. he kovasti ihmettelivät, että jäätyykö Itämeri talvisin ja mitä vuorovesi tekee jäälle? Hieman epäilevästi nyökytellen he olivat uskovinaan Andrusia, kun andrus totesi, ”ettei Itämeressä ole vuorovesi-ilmiötä ja meri todella jäätyy talvisin”.

Kun Andrus soitti Vandamme sulun sulkumestarille tarkistaakseen sulutusaikataulun, saimme tietää, että ainakin yhden kerran lauantaina sulutetaan kello 14.00 ja sunnuntaista ei vielä ollut tietoa. Näin ollen meidän oli aika jatkaa matkaa Oostendeen.

Matkasimme parin laivan kanssa kanavan siltojen ali ja saavuimme juuri ajoissa Vandammen sulkuun. Tällä kertaa kiinnitimme Suwenan suoraan suuren sulun seinään pollariin. Ongelmana näin suuressa sulussa oli se, että seinässä olevat kumipylväät ovat erittäin harvassa. Vain yksi fentsu edessä ja yksi takana saatiin sovitettua oikealle kohdalle. Meidän fendereissä ovat kiinnityslenkit molemmissa päissä, joten lisäämällä apuköyden, saa fentsun roikkumaan vaakatasossa ja se suojaa venettä paremmin. Jälleen tunnin sulutuksen jälkeen ajoimme halki Zeebruggen laivasataman merelle ja käänsimme Suwenan kohti Oostendeä.
Suwena Zeebruggen sulussa 486 jalkaisen laivan kanssa
Eve Zeebruggen sulussa
Brugge oli yksi pääpysähdyspaikoista, joita kesämatkallemme suunnittelimme. Mikäli haluat pysähtyä siellä vain päivän, niin suosittelemme, että jätä vene Oostendeen, josta voi käydä päivämatkalla Bruggessa. Zeebrugge ei nimittäin ole oikein kauneimpia satamia. Jos kuitenkin sinulla on aikaa olla Bruggessa pari päivää, niin matka sulutuksineen ja siltoineen on silloin vaivan arvoinen. Bruggessa on niin paljon nähtävää, että yksi päivä ei välttämättä riitä.

Avainsanat: 

Oostende 29.6. - 2.7.

  • Posted on: 10 July 2013
  • By: Eve

Bruggesta oli ensin 9 mailin matka kanavia pitkin Pohjanmerelle. Heti Zeebruggen sataman jälkeen pääsimme nostamaan purjeet ja purjehdusmaileja ehti kertyä vain yhdeksän ennen kuin oli jo aika kääntyä Oostenden sisäänajoa kohti. Vielä maili lisää, niin olimme jo Oostenden satamassa.

Oostenden satama-altaassa ennen sulkua on kaksi aluetta huviveneille. Me olimme matkalla Mercator Marinaan, joka sijaitsee sulun takana. VHF kanavalla 14 ilmoittaudutaan sulkuun ja samalla he varaavat paikan Mercatorin satamasta. Sulkuun pääseekin vain, jos satamasta löytyy tilaa. Me olimme onnekkaita vielä näin lauantai-iltana, että satama ei ollut täynnä ja saimme hyvän paikan Suwenalle.
Royal North Sea Yacht Club marina vuorovesialueella Oostendessa
Mercator sulku Oostendessa
Oostenden Mercator sulku
Juuri ollessamme sulussa saapui satamakapteeni satamakartan ja paikkavarauksen kanssa sulun reunalle. Hetken päästä nuo kaksi lappusta laskeutuivat köydellä Suwenaan. Satamakarttaan hän oli merkinnyt meille varaamansa paikan, niinpä sulun jälkeen normaali satamassa pyöriminen jäi välistä ja ajoimme suoraan omalle merkitylle paikalle. Mercator on hyvä, suojaisa satama ja se on sulun ansiosta juuri vuoroveden ulottumattomissa, joten siellä oli hyvä viipyä pari päivää.
Sympaattinen Mercator marinan sulku- ja satamamestari
Oostende on belgialaisten rantalomakaupunki. Aikoinaan kuninkaat Leopold I ja Leopold II ottivat Oostenden omakseen, joka tietysti lisäsi Oostenden suosiota. Nykyään lukuisat belgialaiset saapuvat viettämään rantapäivän Pohjanmeren hiekkarannalla Oostendessa.
Sint Petrus-en-Pauluskerk öisessä Oostendessa
Ravintolavaihtoehtoja Oostendessa on sen verran runsaasti, että valinnan vaikeus ehtii iskeä. Sulun viereltä lähtee kilometrin pituinen rantakatu kohti merta ja koko rantakatu on vierivieressä ravintoloita. Kun vielä pyörähtää meren rantaan saavuttuaan seurailemaan Pohjanmeren rantaa myötäilevää, pitkää esplanadia, niin sieltä löytyy vielä toinen pläjäys ravintoloita.
Oostenden rantaesplanadi
Oostenden hiekkaranta
Lähes joka ravintolassa ihmiset istuivat oman simpukkakattilan ääressä, niinpä meidänkin oli ihan pakko maistaa paikallista herkkua. Simpukat voi tilata monella eri tavalla: naturel, valkoviinillä, valkosipulilla, kermassa, persiljalla jne. Aika monta kattilallista pitää syödä ennen kuin voi sanoa, millä tavalla laitetut simpukat maistuvat parhaimmilta.

Esplanadin lounaispäästä tupsahdimme palmujen alle beachclubille. Kun astuimme hiekalta puiselle terassille, olimme saapuneet keskelle radiolähetystä. Q-music teki suoraa radiolähetystä Oostendesta heinä- ja elokuun ajan. Ihmiset istuskelivat rauhassa beachclubilla juomien ja pienten syötävien kera ja seurasivat screeneiltä menoa. Ympäri clubia oli kameroita, jotka näyttivät vuorollaan kuvaa ravintolasta, Brysselin studiosta tai beachclubille rakennetusta kesästudiosta. Studioon oli vapaa pääsy, joten mekin kävimme jututtamassa kahta reipasta juontajatyttöstä. Tässäpä idea Aamupojille. Paitsi, että saisivatko riittävästi aamuvirkkuja aamiaiselle Hietsuun, elleivät pojat sitten siirry iltavuoroon. Suoraa radiolähetystä Oostendesta voi seurata Q-music radion nettisivulla.
Q-music radioaseman rantastudio Oostendessa
Belgian vieraslippu ehti olla Suwenan saalingissa vain kuusi vuorokautta. Belgialla on nimittäin vain 38 merimailia eli 70 kilometriä rantaviivaa. Meidän Belgian saaliksi jäivät kolme pysähdystä: Zeebrugge, Brugge ja Oostende. Tiistaina kauniissa auringonpaisteessa jätimme Oostenden taaksemme ja lähdimme kohti uutta maata Ranskaa ja siellä Calaisin satamaa.

Avainsanat: 

Sivut