Kun aikanaan kesäpurjehduksemme reittiä suunnittelimme, niin jokiristeily ylös Guadiana-jokea kuulosti tosi houkuttelevalta. Me olemme aina tykänneet jokiseikkailuista kuten purjehdus Elbe-joella Hampuriin saakka. Guadiana-joensuulla on kiinteä silta. Kukaan ei osannut antaa meille varmaa vastausta, mistä kohtaa sillan 18 metrin korkeus mitataan? Emme halunneet ottaa siitä itsekään konkreettisesti selvää, sillä Suwenan masto VHF-antenneineen olisi liipannut aivan liian läheltä sillanrakenteita. Joka tapauksessa todella monet portugalilaiset purjehtijat kehottivat, että Guadianalla on ehdottomasti käytävä, joten valitsimme vaihtoehtoisen lähestymistavan: mennään lähimpään satamaan ja otetaan päivän jokiristeily jokilaivalla 😊
Seuraava päätöksen paikka oli, että jäämmekö Portugalin puolelle joen länsirannalle vai menemmekö Espanjaan Ayamonten kaupunkiin joen itärannalle. Päätimme hyvästellä Portugalin vielä vierailemalla yhdessä sen pienistä kaupungeista ennen kuin siirrymme takaisin Espanjan rannoille.
Vila Real de Santo António satama on rakennettu joelle ja vierasveneiden pitkä ponttonilaituri sijaitsee joen suuntaisesti, joten joki todellakin virtaa marinan läpi. Kuten opaskirja sanoi: ”Pääset pienemmällä aivovammalla, kun saavut satamaan virrattomaan aikaan, sillä kolmen solmun virrassa ei olisi ollenkaan hauskaa yrittää kääntää venettä laituriin”. Neuvo oli tärkeä, sillä huomasimme, että monilla oli vaikeuksia virrassa tulla tai lähteä laiturista. Meillä oli 28 merimailia Culatralta Santo Antónioon ja loppumatkasta aina vain hidastimme vauhtia ja melkein lilluimme kohti satamaa, jotta emme saavu ennen ylävettä. Ja saapuminen meni nappiin.
Heti kirjauduttuamme satamaan lähdimme etsimään jokiristeilylippujen myyntipistettä. Saimmekin paikat kivasti heti seuraavan päivän kuuden tunnin risteilylle.
Jokilaiva lähti aivan venesataman vierestä ja tuntuikin hassulta hypätä toisen laivan kyytiin, kun oma vene jäi satamaan Suomen-lippu liehuen odottamaan. Andrus suorastaan huokaisi helpotuksesta alittaessamme Guadianan siltaa kuvitellessaan, että olisimme tulleet Suwenalla. Emme todellakaan olisi mahtuneet Guadiana International sillan ali.
Matkasimme pari tuntia Guadiana-jokea yläjuoksuun. Luonnonkauniit maisemat avautuivat niin Portugalin kuin Espanjan puolella. Guadiana on rajajoki Portugalin ja Espanjan välissä. Se on kolmanneksi pisin Portugalin joista jatkuen 818 kilometriä Iberian niemimaan keskelle.
Joki kiemurteli kukkuloiden välissä. Kaunis maalaismaisema vain jatkui ja jatkui. Pysähdyimme jokilaivalla Foz de Odeleite kylään, jonka edustalta olimme Suwenalle kiinnityspoijupaikkaa aiemmin kyselleet. Nyt poijuissa oli muutama Suwenaa pienempi vene.
Astelimme laskusiltaa pitkin maihin ja lähdimme kymmenen minuutin luontokävelylle kohti lounaspaikkaamme, joka on entinen maatilakartano. Perillä oli ensin aikaa polskia uima-altaassa ja nauttia kylmä huurteinen aurinkovarjon alla. Sen jälkeen päärakennuksen suuressa salissa tarjottiin maittava lounas. Ihmiset rupattelivat iloisesti ja meininki oli rentoa. Kaikkia ruoasta juomaan saikin hauskoilla käsimerkeillä lisää. Esimerkiksi ”parhaaksi kanaksi ikinä” kehuttua kanaa sai lisää esittämällä kautta maailman kuulua tiputanssia. Kana olikin todella suussa sulavaa ja todellakin, aivan oikeutetusti parhaaksi kanaksi ikinä he saavat sitä tituleerata, niin herkullista se oli! Lounastajia viihdytettiin perinteisillä portugalilaisilla lauluilla, johon koko henkilökunta aina letkeästi yhtyi. Tunnelma oli ihastuttavan rento ja hauska.
Paluumatka alajuoksuun sujui vilkkaasti kanssamatkustajien kanssa rupatellessa ja auringosta nauttiessa. Olipas kerrassaan todella mukava syntymäpäiväristeily!
Vila Real de Santo António oli myös viihtyisä pikku kaupunki. Sen olemus on rauhallinen ja kiireetön. Sen ilme ja tyyli on todella uniikki muistuttaen enemmän Lissabonia kuin sen naapurikaupunkeja. Santo António rakennettiin 1774, vain kahdessa vuodessa, käyttäen samaa arkkitehtuuria kuin Lissabonin jälleenrakentamisessa vuoden 1755 maanjäristyksen jälkeen.
Ennen Portugalista lähtöä kävimme vielä herkuttelemassa viimeisen kerran portugalilaista kalaruokaa illallisella ja sitten oli aika kääntää Suwenan kokka kohti Espanjaa.