Concarneaun pääelinkeino on ollut kalastus jo vuosisatojen ajan ja se on edelleenkin Ranskan kolmanneksi suurin kalastussatama. Sen olemme kyllä huomanneet, sillä kalastusaluksia seilaa näillä vesillä sen verran runsaasti, että AIS:sissa näyttää kuin olisi mehiläispilvi liikkeellä ja VHF:ssä raikaavat kutsuhuudot Pêche (kala) sitä ja tätä koko ajan.
Meitä Concarneaussa kiinnosti keskiaikainen muurien ympäröimä linnoitus. Ville Close on seisonut omalla saarellaan Concarneaun kyljessä jo 1300-luvulta alkaen. Se on epäilyksettä Concarneaun suosituin turistinähtävyys. Kesä oli vasta alussa ja jo nyt linnoituksen muutamat kadut olivat tulvillaan kuljeskelevia ihmisiä. Näillä parilla kadulla on lukuisia pikku kauppoja ja tietysti ravintoloita. Kiersimme muuria pitkin koko rintavarustuksen ympäri. Puolustustorneja oli vähän väliä, joihin kiivettyämme pääsimme ihailemaan maisemia. Mieleenpainuvin oli kuitenkin linnoituksen sisäänkäyntitorni, jonka kautta nostosiltaa myöten kävellään linnoitukseen.
Huvivenesatama oli jo aivan täynnä veneitä, kun saavuimme Concarneaun satamaan. Onneksi juuri laiturin päästä oli lähdössä vene ja odotettuamme vain pari minuuttia saimme kiinnittää Suwenan lähes Ville Close linnoituksen tornin alle. Tornin ampuma-aukoista reilun kymmenen metrin korkeudesta leiskauttivat nuoret rohkeasti satama-altaaseen. Tuntui kuin he olisivat hypänneet suoraan meidän päälle, niin lähelle he loiskahtelivat jokainen vuorollaan.
Ville Closen kalastusmuseo, Musée de la Pêche, ylitti meidän odotukset. Kalastuskaupunkina he olivat onnistuneet esittämään kalastuksen historian ihan esihistoriallisista kalastusvälineistä ja -tavoista lähtien nykypäivään. Paljon yksityiskohtia oli esitetty lukuisien pienoismallien avulla. Paras kokemus oli päästä tutkimaan 34 metriä pitkää Hémérica troolaria, joka oli museonlaiturissa avoimena museovieraille.
Hémérica troolasi Atlantin aalloilla päivin ja öin vuosina 1957 – 1981. Kymmenen hengen miehistö oli vesillä 300 päivää vuodessa noin pari viikkoa kerrallaan, kunnes 40 tonnia tuoretta kalaa omissa 40 kilon koreissaan kylmävarastossa oli pyydystetty, perattu ja säilötty ja oli aika viedä saalis maihin. Seuraava pyynti alkoi jo 48 tunnin maissa olon jälkeen.
Se on ollut ihan uskomattoman kovaa työtä, sillä Héméricassa kuten monessa muussakin sen ajan kalastusaluksessa saalis nostettiin sivulta käsin laivaan. Kalat perattiin ja paloiteltiin kannella joka säässä ennen kuin ne laskettiin korissa alas ruumaan, jossa ne jäiden välissä odottivat syöjiään.
Toinen todella mielenkiintoinen museoesine oli jangada vene. Se valmistetaan täysin puusta ilman metalliosia. Veneen puuosat liitetään toisiinsa limittäin käsinpunottujen köysien avulla. Jopa ankkurina oli puusta tehdyssä kehikossaan kivimurikka. Jangada on perinteinen brasilialainen kalastusvene. Hämmästykseksemme se näytti yllättävän modernilta peliltä, sillä siitä löytyi nostoköli, litteä pohja, avoin perä ja vapaasti seisova masto.
Concarneau on myös Glénanin purjehduskoulun tukikohta. Sunnuntaina satamaan vyöryi 25 purjehduskouluvenettä. Jokaisessa veneessä kävi kuhina, kun opettajien viimeisten kurssineuvojen ohjauksessa kaiken ikäiset kurssilaiset laskivat purjeita ja kiinnittivät veneet laituriin huolella. Olihan pian tulossa parin päivän myräkkä.
Satama täyttyi viimeistäkin paikkaa myöten, sillä jokainen pyrki pois mereltä ennen kovan tuulen nousua. Mekin saimme kylkeemme toisen veneen. Olimme jo aiemmin lisänneet joustimet kiinnitysköysiin, mutta viritimme vielä pari tukispringiä lisää kylkeen saapuneen veneen vuoksi ja näin olimme valmiina myräkkään.
Concarneaun satamaan tulee swelli vain lounaistuulella ja sellainen oli edessä. Veneet keikkuivat kuin korkit laitureissa, kun jatkuva tuuli puhkui 33 solmun vauhdilla.
Pari tuulista ja sateista päivää kului rattoisasti satamassa. Tutustuimme moniin mukaviin kanssaveneilijöihin, kun vierailimme toinen toistemme veneissä sadetta pitämässä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä juttu luisti niin ruotsalaisten, sveitsiläisten, irlantilaisten, englantilaisten ja toki ranskalaisten kanssa. Kiitos erityisesti Crystabelille ja Richardille viihtyisästä illasta.