Luvassa oli hieman viilenevää sateineen. Tuntui, että vielä muutaman päivän voisimme chillata, joten Glénanin saarten pohjoispuolella noin 12 mailin päässä alkava Odet-joki tuntui houkuttelevalta. Sisämaassahan on aina lämpimämpää kuin merellä!
Lipuessamme ulos Glénanin saarilta kuului kanavalla 16 hämmästykseksemme suomenkielinen Suwenan kutsu. S/Y Ilo oli bongannut Suomen lipun. Rupattelimme hetken toisen suomalaismiehistön kanssa, joka myös seilasi näillä vesillä. Se oli mukava yllätys.
Odet-jokea on usein kehuttu Ranskan yhdeksi kauneimmista joista ja sen suulla sijaitsee parikin satamavaihtoehtoa: Benodet joen itärannalla ja Sainte-Marine läntisellä puolella. Valittavina oli joko laituripaikka kahdessa eri satamassa tai heidän kummankin lukuisat poijut pitkin jokea. Varsinkin kun jokea on niin kehuttu, niin meitä kiinnosti rauhaisa poijupaikka kauniissa joenmutkassa. Sellainen löytyikin ohitettuamme satamat ja ajettuamme sillan ali.
Poijupaikka oli todella rauhaisa. Heti jokipenkalta alkoi tuuhea metsä. Linnut visertelivät ja sirkuttivat ja kalat hyppelivät vettä loiskauttaen. Aika kului leppoisasti pienten sadekuurojen ja auringon vuorotellessa.
Kävimme jollalla tutkimassa joen kumpaakin puolta. Sainte-Marine on pieni perinteinen kalastajakylä muutamine ravintoloineen ja Benodet on vuorostaan pikku kaupunki promenadeineen. Olimme tyytyväisiä, että jäimme poijuun nauttimaan luonnonrauhasta kummankaan sataman sijasta.
Suwenan ohi ajoi useampia vedette-aluksia, jotka veivät turisteja yläjuoksuun ihailemaan maisemia. Siitä mekin saimme idean käydä omalla turistiajelulla yläjuoksulla ennen matkan jatkamista.
Ankkuripaikaltamme olisi ollut 8,5 mailinmatka suurempaan joenvarsikaupunkiin Quimperiin. Toki mastolliset veneet joutuvat jäämään matalan sillan vuoksi ankkuriin reilu puoli mailia ennen kaupunkia. Me kuitenkin käänsimme jo pari mailia aiemmin Suwenan keulan alajuoksuun ja nautiskelimme jokimaisemista vielä toiseenkin suuntaan.
Joesta olivat nauttimassa monet muutkin. Pikku veneissä narrattiin kalaa, turistit paistattivat päivää risteilyaluksillaan, melojat treenasivat kajakeillaan, joten veneitä sujahteli niin ylä- kuin alajuoksuun.
Pitkin jokea olisi ollut todella useita upeita ankkurointipaikkoja, joita opaskirjassa suositeltiinkin. Olisi tehnyt mieli laskea uudestaan ankkuri ja jäädä vielä joelle lillumaan, mutta Concarneau jo odotti meitä.