Matkamme jatkui aurinkoisena tiistai-iltapäivänä Mustakarilta Raippaluotoon. Legi oli tähän mennessä pisin 70 mailin matka Suwenalle. Kävimme ennen lähtöä harrastamassa urheilemista eli tyhjensimme käsipumpulla jälleen septin. Samoin täytimme vesitankin uudestaan. Andrus teki reitin Kokkolan – Pietarsaaren saariston välistä, jossa ajelimme rauhallista 7-8 solmun vauhtia. Päästyämme parinkymmenen mailin meriosuudelle saaristoväylän jälkeen, meri oli aivan tyyni ja ilma mitä ihanin. Kuitenkin matkan puolen välin jälkeen päästyämme Vaasan saariston suojiin nousi tuuli 10 m/s ja aallot kasvoivat suuremmiksi. Aallot olivat tosi hankalan tuntuisia, sillä ne olivat kylkiaaltoja ja väylä oli aika kapoinen ajettava. Andrus sai tosissaan keskittyä pitämään veneen väylällä ja mua hirvitti, miten fendareiden laiton ja satamaan rantautumisen kanssa käy. Aallot löivät koko ajan oikealle puolelle niin korkealle, että kylki ja ikkunat olivat koko ajan märkänä. Mietimme jo, että mikäli emme pääse tuulen vuoksi rantautumaan niin jatkamme Vaasaan saakka.
Onneksi Raippaluotoon sisään ajettuamme tuuli tyyntyi lähes täysin ja kiinnityimme keula edellä laituriin. Meitä tuli vastaan pariskunta, joilla oli Vaasalainen Sofia purjevene.
Kiinnittymisen jälkeen puhelimme heidän kanssaan hetken ja kyselimme Vaasan venesatamista. He suosittelivat omaa satamaansa Segelföreningin vierasvenesatamaa. Kertoivat, että siellä on mm. erinomaiset suihkut.
Jännittävän matkan jälkeen kävimme satamaravintolassa maksamassa venepaikkamme ja söimme lohta katkarapukastikkeella lisäkkeenä salaattia ja lohkoperunoita. Ruoka maittoi kummallekin niin tehokkaasti, että mätöimme erinomaiselta maistuvan perusruoan naamaan kovaa kyytiä, sillä nälkä oli yllättävän kova matkan jäljiltä.
Käveleskelimme satamassa ja katselimme uimarataa, hyppytornia ja hiekkaranta-aluetta, jotka löytyivät myös satama-alueelta. Satamassa oli muutama purjevene ja pari moottorivenettä lisäksemme. Meidän Raippaluotoaika jäi harmillisen lyhyeksi, sillä jatkoimme heti aamulla Vaasaan.