Isle of Wightilta suuntasimme kohti Hamble-jokea, joka sijaitsee Solentin alueella. Solent onkin englantilaisten purjehdusmekka ja sen kyllä huomasi. Yhdellä silmäyksellä oli yli sata venettä koko ajan nähtävissä. Meidän lyhyt 11 mailin matka hurahti ihanassa helteessä. Ohitimme myös Isle of Wightin pohjoispuolella viihtyisältä näyttävän Newtown lahden, jossa oli ankkurissa runsaasti veneilijöitä paistattamassa päivää.
Vuorovesi näytti tekevän tepposia myös paikallisille veneilijöille. Solentilla eräs purjevene oikaisi liian aikaisin nousuvedellä ja jäi kiinni pohjaan. Heillä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mikään hätä, sillä he vain kököttivät paikallaan purjeet vedossa. Noin 15 minuuttia myöhemmin, kun vesi oli noussut riittävästi, vene irtosi pohjasta ja matka jatkui. Eihän tuossa mitään, kunhan ei vain satu oikaisemaan vajaavuoksen (neap tide) aikaan sellaisessa paikassa, jossa vesi ei nouse riittävästi ennen kuin seuraavalla tulvavuoksilla (spring tide). Siinä se kuukausi sitten vierähtäisi.
Nousimme Solentia ylös ja käännyimme Hamble-joelle. Ohitimme ensimmäisenä Hamble Point sataman ja suuntasimme kohti seuraavana sijaitsevaa Port Hamble marinaa. Sieltä löytyivät erinomaiset laiturit, joihin kiinnittyä. Hamble-joella on useita satamia valittavaksi. Nimittäin noin viisi tuhatta venettä pitää jotain Hamble-joen lukuisista marinoista kotisatamanaan ja kaikki nämä marinat sijaitsevat vain 2,5 mailin pätkällä, joten veneitä vilisee kaikkialla.
Sekä Hamblen kylässä sijaitsevassa Port Hamble satamassa että viereisessä Hamble Point marinassa oli kummassakin venetarvikeliike ja useita venealan palveluyrityksiä. Kuitenkin Hamble Point on enemmän keskittynyt myös veneiden myyntiliikkeisiin. Mitä ikinä veneeseen haluaa tai tarvitsee, se palvelu kyllä Hamble-joelta näytti löytyvän.
Tuntuipas niin toisenlaiselta kävellä School Lane -katua pitkin kohti Hamble Point marinaa kuin neljä vuotta sitten, jolloin hurautimme sinne Southamptonista autolla katsomaan Nordhavn veneitä. Oli mukavaa huomata, että Hamble-joen alueelta löytyy edelleen myös suomalaista veneosaamista, sillä ainakin Aquador ja Swan veneet olivat edustettuna.
Oli hienoa jälleen päästä vierailemaan Nordhavn veneissä. Ne olivat edelleen yhtä ihania ja uskomattomia. Olisi ihan yhtä vaikeaa tehdä venevalintaa tänään kuin silloin neljä vuotta sitten, kun kiihkeästi vertailimme Nauticat ja Nordhavn veneitä keskenään. Andrus kyllä edelleenkin huokaili haikeasti Nordhavnin konehuoneessa, että ”Kunpa meillä olisi näin tilava konehuone Suwenassa, missä kaikilla laitteilla olisi riittävästi asennus- ja käyttötilaa”. Vietimme myös mukavan illan Nordhavn vierailun jälkeen Philipin ja Jessican kanssa Suwenalla nauttien normandialaista siideriä. Juttua piisasi niin Nordhavneista kuin paljosta muustakin.
Hamblen kylä vaikutti kivalta, siistiltä englantilaiskylältä. Päätimme tutustua englantilaiseen pubikulttuuriin omakohtaisesti. Hämmästykseksemme olutvalikoima oli hyvin ulkomaalaispainotteista. Olimme niin valmistautuneet brittioluen maisteluun, että suorastaan häkellyimme paikallisen oluen puuttumisesta. Selitykseksi saimme, että nykyään ihmiset juovat mieluiten kansainvälisten brändien olutta ja monet paikalliset panimot ovat joutuneet lopettamaan. Voi senkin hassut ihmiset, pitäkää ihmeessä omasta kulttuurista ja vielä enemmän oman maan tuotannosta kiinni! Meiltä Suomesta kun on liian monet tuotantoalat jo typeryyttämme päästetty loppumaan. Näin niillä ihmisten jokapäiväisillä valinnoilla on pitkäkantoiset vaikutukset. Näköjään olut sai meidät pohtimaan maailman menoa!
Joka tapauksessa pääsimme nauttimaan pubissa päivällistä. Yksi Hamble kylän pubi mainosti juuri tänä iltana rib-eye steak -pihviä, joten sinne siis. Ihmiset istuivat pitkien pirtinpöytien ääressä. Tarjoilijalta kuulimme, että juuri tänä iltana on tarjolla vain ja ainoastaan grillattua pihviä. Sehän meille sopi mainiosti oluen kera nautittavaksi.
Vain hetki istahtamisen jälkeen kysyi ystävällinen nainen vierestämme, että ”oletteko suomalaisia?” Hämmästyimme, että hän tunnisti niin nopeasti kielemme. Selvisi kuitenkin, että hänellä on suomalainen äiti, joka asuu vielä samassa kaupungissa meidän kanssa. Kyllä maailma on pieni, vaikka emme hänen äitiä sattuneet tuntemaankaan.
Port Hamble marina vaikutti aktiiviselta satamalta, sillä perjantai-iltana siellä järjestettiin 70-luvun bileet. Tällaisilla tapahtumilla he erityisesti pyrkivät, että vakituiset venepaikan haltijat tutustuisivat toisiin veneilijöihin. Toki tapahtumassa oli vierasveneilijöitä kuten me sekä paljon myös paikallisia. Satamaan oli pystytetty tanssiteltta ja grillimestarilta sai käydä ostamassa palan painiketta ja tietysti kurkun kostuketta.
Port Hamble marinassa oli myös RYA:n (Royal Yachting Association) toimintaa. Kerran Andrusin mennessä vastaanottamaan naapuriaisaan saapuvan veneen köysiä, pyysi kippari, ettei heitä autettaisi. Heillä oli kuulemma meneillään venekurssin koe. Englannissa RYA järjestääkin todella monipuolisesti purjehduskoulutusta veneilijöille. Huomasimmekin, että RYA:n certifioimia purjehduskursseja järjestetään lähes joka satamassa.
Hamble-joen satamat tuntuivat olevan täynnä niitä kotisatamanaan pitäviä veneitä. Tähän varmasti vaikuttaa Lontoon läheisyys, josta on lyhyt matka Solentille. Lisäksi Solent on yksi harvoista suojaisista Iso-Britannian vesialueista. Eipä siis ihme, että vierasveneilijän lompakko siellä kyllä kevenee. Laituripaikka maksaa nimittäin 3,2 £/m. Se oli ehdottomasti kallein satama, jossa tähän mennessä olemme olleet. Näin ollen Beaulieu-joki, jota monet paikalliset meille olivat suositelleet, kiinnosti kovasti seuraavana kohteenamme.