Irrotimme köydet Jerseyn Saint Helierissä upeana kesäpäivänä. Parin vuoden jälkeen Suwena palaa jälleen Euroopan mantereelle ja uudelleen Ranskaan. Tällä kertaa Suwenan kokka osoitti kohti Bretagnea, jossa Suwena tulee viipymään pidempään. Meillä on edessämme vielä 10 kesäistä purjehduspäivää Bretagnessa ennen kuin purjehduskausi 2015 on kasassa.
Saint Helieristä suoraan etelään sijaitsee ihastuttava, vanha kaupunki St Malo. Linnuntietä matkaa on vain reilu 30 merimailia, mutta matkalle osuu matalikko nimeltään Plateu des Minquiers. Kartan mukaan ylävedellä sen voisimme Suwenalla ylittääkin, mutta emme halunneet ottaa riskejä ja kiersimme sen suosiolla. Matkaa tuli 38 mailia ja olimme takaisin mantereella parin vuoden saarikierroksen jälkeen.
St Malossa on kaksi satamaa. Vuorovesialueella on Bas Sablons Marina. Siitä on vanhaan kaupunkiin kuitenkin pitkä matka, niinpä jonotimme usean muun veneen kanssa sulkuun ja pääsyä Bassin Vauban marinaan.
Yli sadan eri sulun jälkeen luulimme olevamme jo melko kokeneita suluttajia, kun lähestyimme Saint-Malon sulkua. Onhan siitä jo aikaa, kun 2010 jännitimme veneilyuramme ensimmäistä metrin rauhallista laskeutumista Nerkoon kanavassa. Olemme sen jälkeen suluttaneet kaikenlaisissa suluissa mukaan lukien suuret valtamerilaivojen laivasuluissa. Niinpä lähestyimme Saint-Malon sulkuja ihan rennosti ja sulutusköydet valmiina tai niin me luulimme.
Sulku on suunniteltu pääasiallisesti kaupallisille aluksille ja suuret kiviset kiinnityspollarit ovat vain sulun päällä. Kanavanseinillä ei ollutkaan mitään kiinnitystapaa huviveneille. Sulkupojat heittivät alas sulkuun ohuen vetonarulenkuran, johon oma köysi kiinnitettiin paalusolmulla. Köyden avulla he vetivät meidän köyden ylös pollariin kiinnitettäväksi, ja sama tehtiin niin keula- että peräköydelle. Meidän hommaksi jäi köysien kiristäminen sitä mukaan, kun vesi sulussa nousi. Näppärästihän se meni heti kun vaan älysimme, että ranskankielinen erittäin innokas selitys yritti pyytää meidän kiinnittämään oman kiinnitysköytemme heidän keveään naruun. Ehdimmekin jo huolestua, että noin ohut sulkunaru on kyllä aivan liian köykäinen meidän 20-tonnin ladylle. 🙂 No, jälleen löytyi erilainen tapa kiinnittää vene sulussa.
Jerseyn marinan kaaoksen jälkeen oli mukavaa tulla hyvin järjestettyyn marinaan. Satamaheijari oli jollalla vastassa ja osoitti jokaiselle veneelle paikan. Sataman jokainen kolo oli vierasveneitä täynnä. Eipä ihme, sillä Bassin Vauban marina oli suorastaan aitiopaikalla ajatellen illan juhlia ja ilotulistusta. Olihan Ranskan kansallispäivä 14.7. Ihmisiä virtasi kävellen jatkuvana jonona kohti vanhaa kaupunkia.
Saapuessamme isojen veneiden aisapaikat olivat jo kaikki varattu ja meille osoitettiin maalaituripaikka kadun varrelta. Paikka oli erinomainen, sähkö ja vesi oli saatavilla sekä lisäksi siitä sai vielä 20 % alennuksen.
Kiersimme juhlahumun mukana ja nautimme herkullisen ranskalaisen päivällismenun. Kyllä tiesi tulleensa Ranskaan. Myöhemmin illasta oli mukavaa istuskella sitlodassa ja seurata ohi kulkevaa juhlaväkeä. Illan kruunasi upea ilotulitus, jota oli ihanaa seurata oman veneen takakannella ranskalaista roséviininä maistellen.
Odotimme kesävieraitamme saapuvaksi Suwenalle torstaiksi. Veljeni Esa vaimonsa Merjan kanssa olivat saapumassa elämänsä ensimmäiselle purjehdukselleen. Olimme olleet jo pitkään merellä, joten merisuolan huuhtelun ja vieraskaappien valmistelun jälkeen kiertelimme Saint-Malon mukulakaduilla vieraita odotellen.
Torstaiaamu valkeni ja Suwena oli valmiina kahden gastin saapumiseen. Hmm, niin me luulimme! Aamun ensi periskoopilla Suwenan ovelta on ihana nuuhkia kesäilmaa ja katsella, millainen päivä on tulossa. Nenä ovesta ulos, ”joo, kaikki ok”. Periskooppi ei kyllä ollut riittävä. Totuus valkeni vasta, kun astuimme takakannelle. Koko takakansi, siis koko takakansi oli täynnä linnun paskaa, joka oli kuivunut yön aikana tiikille. Sitä oli ihan aivan kaikkialla. No, ainakin vieraamme pääsivät saapumaan juuri kuurattuun Suwenaan!
St Malon vanha kaupunki on muurien ympäröimä keskiaikainen kaupunki. Se onkin Bretagnen yksi suosituimmista lomakohteista. Vanha kaupunki Intra-muros on kuuluisa Ranskan suurimpana ohukais- ja kalaravintolakeskittymänä. Me suurina merenelävien herkuttelijoina viihdyimme St Malossa erinomaisesti. Varsinkin kun saimme jälkkäriksi ranskalaiseen tapaan ohuen ohuita lättyjä (crépes) Grand Marnier liköörillä flambeerattuna. Nam nam.
Mereltä päin katsottuna St Malossa on myös useampia rantoja auringonpalvontaan. Tällä kertaa niihin emme kerenneet, mutta tänne vielä palaamme Suwenalla uudestaan.