Lähdimme heti aamusta alas L’Aulne jokea kohti Camaret-sur-Merin rantakaupunkia. Saimme koko 17 merimailin matkalle lasketella myötävirrassa kohti Atlanttia.
Camaret oli saapuessamme jo täynnä veneitä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä veneitä oli useista eri maista ja sen lisäksi ranskalaiset olivat myös lähteneet sankoin joukoin lomapäivän viettoon.
Camaret-sur-Mer on yksi pääpaikoista, joista monet lähtevät ylittämään Biskajanlahtea. Satamassa kävi kova kuhina. Veneitä todella tuli ja meni tiuhaan tahtiin vuorokauden ympäri. Toiset huolsivat venettä, tekivät viime hetken rikikorjauksia mastoapinoina ja toiset nauttivat rantakaupungin tunnelmasta.
Meille ei ole pitkään aikaan sattunut kohdalle satamaa, jossa knaappien sijasta on kiinnityslenkit laitureilla. Meillä kun on pitkät kiinnitysköydet, se on aina oma homma vetää parikymppiset köydet renkaan läpi, mutta tuleepahan kesäkunto kohdilleen 🙂
Laiturilta noustaan liuskaa myöten aallonmurtajalle, joka oli huikean kapea. Kävelytilaa on vain reilu metri. Mahtaa olla hurjakokemus, kun myrskyssä, kovassa sateessa ja tuulessa on palaamassa kahvilta ja avecilta pimeänä iltana takaisin veneelle.
Camaretin parhaita juttuja on ilman muuta Crozon niemimaan kiertävät patikointipolut ja sieltä avautuvat huikean dramaattiset näköalat. Patikointireitti lähtee Camaretista ja kulkee kukkuloiden yli seuraten merenrantaa. Rantapolku on kapea ja osittain kivikkoinen. Se vaan, että merenranta oli kymmeniä metrejä polun alapuolella. Andrus tuumasikin, että “tuntuu kuin olisi perhosia ollut vatsassa, kun puolen metrin päässä polulta on 50 metrin jyrkkä pudotus suoraan mereen”.
Kun saavuimme Crozonin niemimaan Atlantin rannalle, avautui edessä hiekkaranta Plage de Pen-Hat. Uiminen oli tällä rannalla kiellettyä, mutta surffareiden suosiossa se todellakin oli. Surffarit laskettelivat aalloilla tosi taitavasti ja nuorempia oli myös opissa, miten aallon läpi sukelletaan päästäkseen kauemmas merelle.
Jos olisimme jatkaneet niemimaata eteenpäin, olisimme saapuneet sen toiselle puolelle Morgatin kaupunkiin. Se oli yksi vaihtoehdoistamme seuraavaksi etapiksemme luoliensa vuoksi, mutta aina jotain pitää jättää tulevaisuuteenkin.
Camaret on bretagnelaiseen tapaan täynnä erilaisia kalaravintoloita. Rantakadulla on ihan jonossa ravintoloita, joista melkein jokaisesta saa simpukoista monenlaisiin kalalautasiin. Myös me kävimme herkuttelemassa monenlaisilla merenelävillä pietarinkalasta ja kampasimpukoista lähtien, nam.
