Toisten veneblogeja lukiessa Calais on tuntunut jo tosi kaukaiselta paikalta Itämeren pohjukasta katsottuna. Voi siis arvata, että tuntui mahtavalta saavutukselta saapua omalla veneellä Calaisin satamaan. Samalla lokikirjaan saimme jälleen merkitä uuden maan. Ranska on jo kahdestoista maa, jossa me olemme
Matkalla Calaisista Dieppeen kuulimme hätkähdyttävän ilmoituksen VHF:ltä, sillä uimareita oli ylittämässä Englannin kanaalia. He ilmoittivat kunkin uimarin ja hänen saattoveneensä koordinaatit, jotta laivat pystyvät väistämään uimareita. Jokaisen uimarin uudet koordinaatit ilmoitettiin aina parin tunnin välein. Kanaalin ylitys on noin 32
Dieppestä Honfleuriin saimme nostaa jälleen genaakkerin keveiden pohjoistuulien ansiosta. Viritimme jälleen genaakkerin säädettävällä halssikulman köydellä ja trimmaus toimi erinomaisesti. Siitä tuli hyvä genaakkerikäytäntö heti kerralla. Tuuli alkoi nousta lähestyessämme Le Havrea. Kävipä tuuri, sillä vain hetki genaakkerin laskun jälkeen tuuli
Pienen idyllisen Honfleurin jälkeen olimme matkalla kohti huomattavasti suurempaa 1500 venepaikan Cherbourgin satamaa. Tällä 76 mailin matkalla lokikirja sai kaksi merkittävää merkintää. Ensiksi Suwena siirtyi nolla-meridiaanin toiselle puolelle, jolloin siirryimme itäiseltä pallon puoliskolta läntiselle. Teimme myös oman nopeusennätyksen pohjan suhteen,
Rasvatyynet kelit jatkuivat ylittäessämme Englannin kanaalia Cherbourgista Isle of Wightin saarelle. Solmiessani kesän viimeistä lippusolmua Englannin vieraslippuun, pujahti kipparin pää ulos kannelle ja Andrus huikkasi iloisesti, että ”muistathan, että Englannissa on vasemman puoleinen liikenne?” Blondin sormet ehtivät jo pysähtyä hetkeksi
Isle of Wightilta suuntasimme kohti Hamble-jokea, joka sijaitsee Solentin alueella. Solent onkin englantilaisten purjehdusmekka ja sen kyllä huomasi. Yhdellä silmäyksellä oli yli sata venettä koko ajan nähtävissä. Meidän lyhyt 11 mailin matka hurahti ihanassa helteessä. Ohitimme myös Isle of Wightin
Sunnuntaina purjehdimme satojen veneiden kanssa Solentilla matkatessamme kohti houkuttelevalta vaikuttavaa Beaulieu-jokea ja siellä Buckler’s Hardin marinaa. Purjehduksesta kehkeytyi suorastaan väistämissääntöjen tenttisuoritus, sillä veneitä todella puikkelehti joka puolella. Onneksi meneillään ollut purjehduskilpailu pidettiin hieman kauempana reitiltämme. Solentilta nousimme Beaulieu-joelle, josta neljä
Jättäessämme maanantai-iltapäivänä Beaulieu-joen taaksemme, saimme edelleen nauttia helteisestä säästä. Toki ehdimme purjehtia vain muutaman mailin verran, ennen kuin tuuli moinasi kokonaan. Olemmekin vitsailleet briteille, että nyt heidän suuri salaisuutensa on paljastunut. Perinteinen mielikuvahan Ison-Britannian säästä on sumuinen, synkkä ja sateinen,
Brighton – Dover 70 mailin legistä purjehdimme genaakkerilla parikymmentä mailia. Paikalliset hakivat vielä parempaa tuulta aivan Englannin valkeiden kalkkikivikallioiden juurella. Me kuitenkin jätimme hieman etäisyyttä kallioihin, kun purjehdimme meille ennestään tuntemattomilla vesillä. Jälleen saimme rentoutua genaakkerin vetäessä ihanassa auringonpaisteessa. Aamuinen
Kun lauantai-iltapäivällä olimme lähtövalmiina Doverissa, päivä tuntui painostavan helteiseltä. Säätiedotuskin oli luvannut ukkosta, joka ei ollut kuitenkaan vielä saapunut. Onneksi Andrus tarkisti vielä sadetutkan ennen lähtöämme, sillä lounaasta Cherbourgin päältä oli lähestymässä melkoinen ukkosmyrsky. Tutkakuvan perusteella meidän olisi hyvä odottaa
